Lukioaikainen ystäväni, Hanne, on tänä vuonna puolisoineen saanut kutsun linnan juhliin. Onnittelut vielä.
Muistathan, että edustat paitsi itseäsi, samalla meitä kaikkia vuosina 1985–88 Nurmon lukion käyneitä. Et siis ole yksin tiukassa paikassa.
Onneksi mitään mokailuja ei tarvitse pelätä, sillä Hanne on kokenut maailmannainen, joka ei varmasti petä etikettipuolella. Kunhan hitusen jännittävä presidenttiparin tapaaminen on kunnialla purkissa, homma lepää voiton puolella. Näin vakuuttavat aiemmin linnassa juhlineet.
On hauska huomata, miten jokavuotisiin juhliin kohdistuu yhtäkkiä ekstramielenkiintoa kun tuntee jonkun, jonka edesottamuksia voi seurata koko illan.
Kun luin Hesarin juttua linnan menusta, huomasin miettiväni, mahtaako Hanne tarttua torvisienitarteletteihin vai sittenkin panostaa palvilammasrieskarulliin ja hirvivoileipäkakkuun.
Kummin päin tahansa, olisin yllättynyt, ellei hän huuhtoisi eväitä alas kuuluisalla linnan boolilla. Sen hän on vähintään velkaa kaikille meille 80-luvun nuorille nurmolaisille, jotka sekoitimme kukin vuorollamme kotibileisiin milloin minkäkinmoisella reseptillä varsin vaihtelevanmakuisia booleja.
Hannen juhlapukuun en tietenkään halua ottaa kantaa. Korkeintaan, jos kehtaisin, voisin lyhyesti muistuttaa, mikä kaikki olikaan muotia silloin 80-luvulla. Siis vain siltä varalta, jos hän vielä näin loppusuoralla ehkä vaikka kenties haluaisi jollain pikantilla yksityiskohdalla ilahduttaa meitä luokkatovereita.
Eli, ihan vain vinkiksi: Eivätkös 35 vuotta sitten nuorten naisten suosiossa olleet sifonkihuivit ja pitsiröyhelöiset ballerina-hameet? Ja miten mahdottoman hyvin mahtaisivatkaan asuun kuin asuun sopia värikkäät muovikorut, joita 80-luvulla suosittiin varsinkin neonväreissä.
Arvaan kuitenkin, että Hanne purjehtii linnaan häikäisevän tyylikkäänä kuin oman elämänsä Lauren Bacall. Sen seuraaminen on myös meille vanhoille koulukavereille ilo.
Hauskoja juhlia, koko Nurmo pitää sinulle peukkuja. Kaikille muillekin hyvää itsenäisyyspäivää ja leppoisaa iltaa tv-ruutujen äärellä.
