Viime viikkoina on saatu uutisia eri tapahtumien kävijä/käyntimääristä. Ne voivat olla toisinaan vähän vaikeasti tulkittavia.
Helpoin ja selkein lienee Provinssi. Tapahtuman kävijämäärä oli tänä vuonna 77 000. Se ei silti tarkoita, että paikalla olisi ollut noin monta eri ihmistä. Kolmena päivänä oli yhteensä noin monta asiakaskäyntiä. Päiväkohtaiset pääluvut olivat to-pe-la: 23 000, 27 000, 27 000.
Enimmillään alueella on siis ollut yhtä aikaa 27 000 eri ihmistä. Täten Provinssi oli taas kaupungin isoin kesäjuhla.
Takavuosina yleisöstä on uutisoitu näinkin villisti: ”Tangomarkkinoilla kävi 116 000 vierasta” (3.2.2015, IS). Luulenpa, ettei Seinäjoen keskustassa mahtuisi edes hengittämään, jos siellä hyörisi moinen muurahaislauma – tai vaikka puoletkin siitä.
Oma arvioni on, että huippuvuosina fyysisiä ihmisiä on osallistunut Tangoille noin 25 000 nenän edestä. Noihin aikoihin taisi vielä olla käytössä korskea laskukaava: 1 lippu x 6.
Kerroin on tullut siitä, että lipunostajan on arvioitu osallistuvan tapahtumiin niin Tangokadulla, Areenassa, Tanssintalolla kuin ilmaiskonserteissa ja niin edelleen. Samaa laskukaavaa ovat käyttäneet monet muutkin Finland Festivals -ketjun tapahtumat Kaustinen Folkista alkaen. Eli siinä ei ole sinällään mitään väärää. Kaavalla voi mitata ainakin tavoittavuutta.
Kävijämääriä todempi mittari on myytyjen lippujen lukema. Esimerkiksi vuonna 2019 Tangoille myytiin noin 20 000 lippua ja tänä vuonna noin 15 000, eli ihan kivasti koronavuosien jälkeen. On siis turha puhua romahduksesta.
Tänä vuonna Tangojen kävijämääräksi ilmoitettiin maksullisissa ja ilmaistapahtumissa yhteensä noin 40 000. Käytössä oli Pasi Ojalan mukaan realistisempi laskentakaava kuin aiemmin.
Viime viikonloppuna Vauhtiajot ilmoitti tavoittaneensa 60 000 kävijää/käyntiä. Kalle Keskinen arvioi tapahtumaan osallistuneen kaikkiaan noin 18 000 erillistä ihmistä. Vauhtiajoilla laskuissa ovat aina sekä musiikkifestivaali että autokilpailut. Moni yleisöstä osallistuu molempiin.
Elokuussa järjestetään vielä Solar Sound. Kaksipäiväinen tapahtuma ilmoitti ennätysvuotenaan 2018 tavoittaneensa noin 23 000 kävijää. Tommi Mäki kertoo, että tuolloin mukaan laskettiin festivaalilla olevat, jatkoilla käyvät ja oheisohjelmien kävijät. Siis kaikki kynnelle kykenevät.
Mäki arvioi vielä, että kyseisenä vuonna Kirkkokadulla olisi juhlinut parhaimmillaan noin 9 000 korvaparia päivittäin.
Summa summarum. Kuten edellä olevasta voi huomata, numeroisten viidakko on varsin villi ja moninainen. Jokainen laskee lopulta vähän omalla tavallaan. Se on kuitenkin ok. Yhteismitallisuus olisi mahdoton tehtävä, koska kaikilla tapahtumilla on oma luonteensa ja ylöspanonsa.
On myös selvä, että jokainen tapahtuma tulee julkisuuteen mieluiten mahdollisimman mairittelevin luvuin. Business is business, ja silloin numeroilla on väliä.
En halua ottaa tällä tekstillä mitään keneltäkään pois. Seison jokaisen kaupungin tapahtuman takana, ison ja pienen. Erilaiset festarit ovat tapahtumakaupungille valtava rikkaus, josta saamme olla ylpeitä.
Haluan vain todeta, että yleisöjen ynnääminen voi joskus olla matikaltaan vähän harmaata, samoin kuin aiheesta uutisointi. Koko tiedonvälitysketjulla voisi olla tässä petrattavaa, aina järjestäjistä mediaan saakka. Myös uutisen lukijalla on lupa kyseenalaistaa, mikäli tieto tuntuu hurjalta. Tosin aika moni saattaa kuitata luvut pelkällä olankohautuksella.
Loppujen lopuksi onkin tärkeää vain se, että joka kesä pieni maaseutukaupunki tanssii ja soi.
