Sinne meni. Tämän harrastajamuusikon vuoden todennäköisesti viimeinen keikka tuli tehtyä viikonloppuna Melody Makers -bändin riveissä Sussu Erkinheimoa säestäen.
Esan kanssa istuimme autoon lauantaina Seinäjoella kello 10. Keskisuuri tila-auto ahdettiin kattoa myöten täyteen rumpu- ja bassokamoja. Meidän oli määrä tavata Urkki ja Jukka Viitasaarella, missä kamat piti siirtää jälkimmäisen peräkärryyn, ja jatkaa loppumatka yhdellä autolla.
Kannuksesta saapuikin peräkoukullinen auto – ilman peräkärryä. Kiipparisti oli luullut, että Seinäjoelta tulijoilla olisi kärry, joka vain siirtyisi hänen autonsa perään.
Jep. Tekeville sattuu. Väärinymmärrys kuitattiin nopeasti huumorilla. Bensaa toki paloi vähän turhaan, kun matka jatkui vielä kahdella autolla kohti Leppävirtaa.
Perillä odotti bändin solisti sekä komea tuotantokoneisto, sillä illan pääesiintyjä oli Juha Tapio. Teknikoita ja roudareita hääri paikalla kymmenkunta. Homma eteni kuin sveitsiläinen kello. Oli syytäkin, sillä lavalle piti kasata kahden bändin kamat ja vaihdon oli oltava nopea.
Kun aloimme testata laitteita, talosta katkesivat sähköt. Ensin pääsi ou nou, mutta pian nou hätä. Viilipyttymäiset teknikot mustissa huppareissaan tekivät taikojaan ja vartissa kaikki taas pelasi.
Checkin jälkeen meidän piti hosua majoittumaan, syödä liian paljon jouluruokaa, vaihtaa esiintymisasut ja rakentaa settilistasta mahdollisimman toimiva.
Loppuunmyyty tuhannen hengen areena ei sinänsä jännittänyt. Sen sijaan jännitin basson hihnaruuvia, joka oli omia aikojaan löystynyt ja päätti irrota soundcheckissä. Onneksi jo silloin. Pala teatteriteippiä ruuvin ympäri ja väkivaltainen pihtikiristys takaisin runkoon, voilá.
Keikalla ruuvi piti, bändillä kulki ja solisti loisti. Illan päätteeksi Juha Tapio vielä niin sanotusti laittoi loputkin perunat laariin.
Seinäjoelle palasimme sunnuntaina kello 16. Tunnin keikan eteen oltiin lopulta reissussa 30 tuntia. Voi tuntua kovalta suhdeluvulta. Toisaalta, kyllä vapaa-ajalla pitää olla mielekästä tekemistä, jotta jaksaa painaa arjen töissä.
Tuskin kukaan soittaja soittaisi, ellei hommasta pitäisi. Viihtymisen kannalta ehkä tärkein tekijä on hyvä huumori sekä tuttu ja samanhenkinen työyhteisö. Bändi on kuin joukkue, joka pelaa yhteiseen maaliin treeneistä keikan viimeiseen ääneen.
Lavalla paras ohjenuora on vanha lyömätön neuvo: Soita kappaletta, älä soitinta. Sama suomeksi: Viisas ajattelee kokonaisuutta, ei itseään.
Se pätee musiikin lisäksi monella muullakin elämän alueella.
