Pääkirjoitus

Mies, joka toivoo unohtavansa ovikoodin

Kuva: Tomi Kosonen
  • Tero Hautamäki

Ah, ma iloitsen. Kun olen pistänyt tälle tekstille pisteen, lompsin lomille. Lomalla en aio vaatia itseltäni mitään, en syyttää itseäni mistään enkä luvata kenellekään mitään.

Tai no, lupaan olla paljon ulkona. Erityisen ulkona leipätöistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Toivon tippuvani kärryiltä jopa niin, että kun on aika palata töihin, jäänkin tylysti oven raitisilmapuolelle.

Viittaan siihen, kuinka jo monena vuonna olen unohtanut toimituksen ovikoodin kesäloman aikana. Tuosta suorituksesta minua ei ole kuitenkaan moitittu. Sen sijaan on onniteltu ja jopa kadehdittu.

Olen menestynyt unohtamisessa niin hyvin, että jatkuva onnistuminen alkaa stressata. Mitä jos en tänä vuonna unohdakaan?

Entä jos muistan mitättömän, työhön liittyvän numerosarjan vaivatta vielä loman jälkeen? Tarkoittaako se, että loma on epäonnistunut enkä ole rentoutunut ja palautunut riittävästi?

Ahdistaa jo pelkkä ajatus. Varmaan paras käsitellä tämä asia nyt, ennen kuin se alkaa varjostaa tulevaa lomakautta.

Kautta aikojen pieni ihminen on hakenut tiukassa paikassa apua taikavoimilta. Tässäkin voisi toimia joku pikainen loitsu. Vaikka näin:

”Oi (norjalaisen mytologian mukainen) Baldur, kesän ja auringonvalon jumala, anna minun lomallani unohtaa nelinumeroinen ovikoodi.”

Kas noin. Nyt on tehty suunnilleen kaikki voitava. Enää voi vain nauttia kesästä ja lyödä pään täyteen kaikkea paitsi työasioita.

Toivotan suvea suloista itsekullekin Eparin lukijalle. Kaupunkilehden tekeminen teille on meille paitsi työ, usein myös nautinto. Toivottavasti se myös näkyy.

Juhlista sen verran, että haluan toivottaa aivan yhtä paljon menestystä ja hyvää jatkoa nyt valmistuneille kuin niukasti valmistumatta jääneille.

Muistakaa, jonkin pisterajan ylitys tai alitus ei kerro teistä ihmisenä vielä oikeastaan mitään.

Siispä nautitaan kaikki alkavasta kesästä, tutkinnolla tai ilman. Valvotaan ja kuunnellaan yöttömiä öitä, yksin ja yhdessä. Hiotaan auringossa, liotaan sateessa ja lutrataan luonnonvesissä. Chillataan, grillataan ja villataan toisiamme.

Ei ressata. Senkin aika kyllä tulee taas.

Ny nää kaikki vaan viettäis sikamageeta kesää!

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka