Pääkirjoitus

Missä mahtaa olla Seinäjoen paalupaikka?

story-image
  • Tero Hautamäki

Minulla oli viikonloppuna ilo ja kunnia todeta perheeseeni pätkähtäneen filosofian tohtorin. Pikkusisko Marjon tohtoriksi valmistumista juhlittiin lauantaina Turun Raatihuoneella rennon arvokkaissa tunnelmissa. Ilta oli virkistävä kokemus. Puoliltaöin tunsin itseni jo aivan kosmopoliitiksi – kai nyt, kun sai tanssittaa japanilaista sushimestaria brasilialaisen lambadan tahtiin ja kilistellä skottiviskiä australialaisen vastaväittäjän kanssa. Olin otettu ja vähän otinkin.

Sitä ennen, siinä juhlia järjestellessä tuli ajeltua pitkin poikin Turkua. Toistuvasti myös ohi kauppakeskuksen, jonka nimi oli Paalupaikka. Kyseinen nimikyltti seisoi suurella liikkeen katolla. Sen alla oli valotaulu, jossa erilaisten mainosten joukossa pyöri myös vaaliehdokkaiden mainoksia.

Tuli mieleeni, että kyseessä täytyi olla yksi Turun kalleimpia ulkomainospaikkoja. Näky oli kieltämättä tehokas: Matti Meikäläinen, puolue, numero XX, ja suoraan yläpuolella isoin kirjaimin: Paalupaikka.

Kukapa ehdokas ei haluaisi itseensä liitettävän mielikuvaa siitä, että juuri hän on paalupaikalla, kärjessä.

Missä lie Seinäjoen halutuin paalupaikka vaalimainosten suhteen? Virkani puolesta minun on arvioitava, että ainakin Eparin sivuilla, mutta varmasti hyviä slotteja on myös muualla.

Ja ainakin paalupaikkoja löytyy paaluista, kuten perinteisestä vaalimainonnasta tiedämme. Seinäjoelta Turkuun ja takaisin oli todella monta valotolppaa kuvitettu vaalijulisteilla.

Sunnuntaina kotimatkalla kyydissä oli myös osa perheen täysi-ikäisistä lapsista. Autossa ei pääse pakoon tienvarsimainontaa, joten puhe kääntyi väkisinkin eduskuntavaaleihin.

Joku teki siinä autossa vaalikoneenkin. Ymmärsin, että ensi kertaa elämässään. Selvisi, että nuoret aikovat äänestää nuoria ehdokkaita, he kun ajavat nuorille tärkeitä asioita ja arvoja. Se on oikein. Ilman nuoria päättäjiä Suomessa ei ole tulevaisuuden päättäjiä.

En nyt väitä, että vaalikuume olisi autossa mitenkään noussut. Kaikille oli kuitenkin selvää, että äänioikeutta on käytettävä.

Eräs perheen parikymppinen totesi asiasta näin:

”No se nyt on sellainen kansalaisvelvollisuus. Äänestämättä jättäminen olis vaan jotenki tosi noloa.”

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaa artikkeli
Lounaspaikka