Kevään vaaleissa oli liikkeellä jos jonkinlaista Suomi kuntoon -slogania. Paljon on puhuttu myös eläkeiästä liittyen työvoiman riittävyyteen.
Siltä osin olen ajatellut viilata omaa asennettani vähän uusiksi. Jospa tekisinkin yhteisen tulevaisuuden eteen sen myönnytyksen, että nostan itse omaa eläkeikääni. Osallistuisin näin tulevaisuuden Suomi-talkoisiin.
Nyt, 53-vuotiaana, on tietysti helppo luvata. Ja luvatakin voi vain sillä oletuksella, että pysyy myös jatkossa kohtuullisessa työkunnossa.
Isoa päätöstä pitää koettaa perustella itselleen sillä, että työssä käymisellä seniori-ikäisenä myös voittaa jotain. Itse ainakin uumoilen, että pysyn paremmassa kunnossa ja virkeänä sekä elämässä kiinni kun käyn osan viikosta töissä.
Pikkusormen luvatessaan täytyy kuitenkin varoa, ettei mene koko käsi. Ehkä työuran vapaaehtoiseen pidennykseen voisi valmistautua ennalta vaikkapa hakemalla pientä lepoa. Esimerkiksi niin, että kun tästä vielä vähän päivät vierivät, otamme pitkän vuorotteluvapaan erään friidun kanssa. Pakkaamme mojovat laukut ja siirrymme valittuun lokaatioon latautumaan ja taiteilemaan joksikin aikaa.
Jospa sen jälkeen taas jaksaisi painaa. Sitten, kun varsinaisesti saisi siirtyä eläkkeelle, mutta jatkaisikin töissä, olisi lyhennetty työviikko itsestäänselvä ratkaisu.
Siihen liittyen voisin siteerata erästä uutta tuttavaa. Satun istumaan urheiluhallin pukukopeilla usein samaan aikaan kuin eräs työssään jatkanut tuore eläkeläinen Seinäjoelta.
Kyseinen kaveri on tehnyt niin sanotusti töihin kutsuttavana kahta päivää viikossa käytännössä siitä saakka, kun eläkkeelle jäi. Nyt hän miettii, ottaisiko viikkoon vielä kolmannenkin työpäivän, vai meneekö jo raatamiseksi.
Nykyisillä viikkotyöpäivillään hän vaikuttaa oikein tyytyväiseltä. Eläkkeen päälle tulee tuloja ja työn suomaa merkityksellisyyttä elämään. Lisäksi viisi vapaapäivää viikossa on kuulemma ollut ihan kivasti. On ehtinyt yhtä ja toista lomamielessäkin.
En tiedä, pysynkö itse tässä orastavassa ajatuksessani, kun ennustettu eläkeikä lähestyy. Siihen mennessä maailmakin on jo ehtinyt muuttua monin tavoin.
Melko varmaa on kuitenkin se, ettei Suomessa tule olemaan liikaa työvoimaa myöskään vuonna 2035.
