Palasin lomalta töihin maanantaina. Muistin toimituksen ovikoodin neljä numeroa oikein, mutta väärässä järjestyksessä. Pojat, että erehdys tuntui hyvältä.
Sen sijaan oli pettymys, kun jo toinen näppäily-yritys menikin oikein ja ovi aukesi.
Hmm. Vaikka en siis täysin ollut unohtanut koodia, ei se myöskään virrannut sormiini kuin apteekin hyllyltä. Voinen siis todeta, että loma oli riittävä ja onnistunut, pitihän minun lisäksi luntata puhelimesta salasanat koneelle pääsyyn.
Lomalla tuli oltua monena monessa paikassa. Päivät ja yöt kävivät niin sanotusti toteen.
Mukaan mahtui myös yksi tempaus, jollaiseen en ole osallistunut vuosikymmeniin. Jos sallitte, avaan aihetta vähän, koska olen siitä salahiljaa hieman ylpeä, näinkin nestorilla iällä.
Nimittäin, viikko sitten kävi ja tapahtui niin, että kaksi yhteensä yli kaksisataavuotiasta pariskuntaa – tadaa! – valvoi koko yön.
Kuuluin toiseen noista huimapäisistä yhteenliittymistä. Nukkumaan menimme kaikki neljä vasta aamuseitsemältä, aikana, jolloin arkisin tapaamme nousta.
Ja kyllä, se oli aidosti hauskaa. Mökkiterassilla valvomista siivittivät ja edesauttoivat hyvä ruoka ja juoma, mainio musiikki ja tietysti loistava seura.
Myös luonto pisti parastaan. Läpeensä vaalea suomalainen kesäyö on kauneudessaan kuin tehty valvottavaksi. Pienin elein se houkuttelee viisikymppisetkin koettelemaan silmäluomiensa rajoja.
7 am. En muista, koska olisin viimeksi revennyt moiseen. Taisi olla joskus parikymppisenä ennen mukulooren putkahtelua.
Ymmärrän myös, että kaikki on suhteellista. Yön yli valvominen voi olla monille täysin tavanomaista, joten ei siitä sen enempää.
Sen verran ehkä, että unirytmin uhmaamisella on hintansa. Pari seuraavaa päivää väsytti armottomasti ja veto oli all the way kanttuvei. Onneksi oli jäljellä lomapäiviä, jotka saattoi käyttää vetelehtimiseen ja jäätelön syömiseen.
Nyt voin hyvin olla uniruodussa seuraavan neljännesvuosisadan ja tempaista taas seitsemänkymppisenä.
On kai sitä huonompiakin päämääriä omalle tulevaisuudelle asetettu kuin kesäyössä kukkuminen.
