Pääkirjoitus

On jotenkin kylmäävää kuulla, että myös moni poliisi on lopen uupunut työssään

story-image
  • Tero Hautamäki

Useat ystäväni työskentelevät itseni tavoin niin kutsutulla konttorirotta-alalla. Meitä kirmaa seinänvierillä toimituksissa, virastoissa, oppilaitoksissa ja niin edelleen.

Turhan moni kaveri on viime vuosina harmillisen usein valitellut uupumustaan. Minä olen valitellut heidän kanssaan, koska niin ystävät tekevät, he jakavat ilot ja murheet.

Nyt meidän satunnaisesti uupuneiden armeijaan on liittynyt aivan uutta väkeä – poliisin ja oikeushallinnon ammattilaisia.

Suomen poliisijärjestöjen liiton jäsenkyselyyn vastanneista peräti 71 prosenttia kertoo työmääränsä ja kiireensä lisääntyneen viimeisten 2–3 vuoden aikana. Samalla aikavälillä vain kuusi prosenttia vastaajista kokee, että myös resurssit (aika, raha, henkilöstö) ovat lisääntyneet.

Jopa kuusi kymmenestä poliisin ja oikeushallinnon edustajasta tuntee uupumusta useammin kuin muutaman kerran vuodessa, joka kolmas heistä viikoittain.

Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne on lukujen perusteella huolissaan:

”Puhe määrärahojen lisäämisestä ei lämmitä, kun se ei näy jokapäiväisessä työssä, jonka tahti vain kiihtyy.”

Tahti vain kiihtyy. Tuttu juttu niin monen muunkin alan työläiselle.

Noin 62 prosenttia poliisin ja oikeushallinnon väestä sanoo työn vievän yhä enemmän voimia. Tämä näkyy mm. unihäiriöinä ja stressinä siitä, ettei työaika riitä annettujen tehtävien hoitamiseen.

On helppo uskoa, että nykypoliisin työ on entistäkin vaativampaa ja odotukset mittavia. Tuskin rikostutkintakaan on helpottunut, koska rikollisetkin hallitsevat teknologiaa.

Jäsenkyselyssä moni poliisin ja oikeushallinnon ammattilainen katsookin, ettei alan palkkaus enää vastaa työtehtävien vaativuutta.

Tutulta kuulostaa taas. Myös monen muun alan työläiset nostavat tässäkin kättään – toimistorotat tietysti häntää.

Normivalkokaulusvalittajien kuulumiset kuitenkin jo pitkälti tiedetään. Sen sijaan on aika kylmäävää kuulla, että hekin, jotka etulinjassa huolehtivat Suomessa asuvien turvallisuudesta, ovat lopen uupuneita ja vaikuttavat hetkittäin jopa työhönsä kyllästyneiltä. Toisaalta, ei se mikään yllätys ole.

Poliisikin on vain ihminen. Hän jaksaa määränsä verran, ei enempää. Kuten hiihtäjälegenda Juha Mieto hiljattain tv:ssä totesi: ”Ihminen ei voi mennä lujempaa ku se pääsöö.”

Mietaalainen filosofia pätee meihin kaikkiin kenttäpoliisista konttorirottaan. Lopulta edes raha ei saa ihmistä kulkemaan kovempaa – ainakaan kovin pitkään.

Henkilöstöä lisäämällä ja työoloja parantamalla voidaan kuitenkin edesauttaa jokaisen työssä jaksamista.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaa artikkeli
Lounaspaikka