Lauantaina vietetään pyhäinpäivää, vainajien muistopäivää. Sen kunniaksi myös Epari paneutui aiheeseen.
Virpi Kupiainen-Ämmälä kirjoitti aikajanalla etenevän jutun siitä, millaisen polun ihminen – tai hänen ruumiinsa – kulkee kuoleman jälkeen ennen kuin kaikki on valmista.
Minä puolestani tutustuin ennakoivaan täyttökirjaan Kun minua ei enää ole (Otava). Eija Mansikkamäen oivaltava teos sopii jokaiselle, joka kuolemansa jälkeen haluaa olla avuksi ja vaikuttaa läheistensä toimenpiteisiin. Kertomalla omat toiveensa keventää oleellisesti lähipiirinsä miettimistaakkaa.
Suremaan jääville teos tarjoaa jonkin sortin Näin sen teet -oppaan hetkellä, jolloin on hankala enää kysyä asianomaiselta ja muutenkin vaikea tehdä päätöksiä.
Oletusarvo on, että kaikki kuolevat joskus. Hautajaiset ovat kuitenkin läheisille vain yksi suorite, joskin raskain. Lisäksi on vielä huolehdittava monesta muustakin, kuten vainajan maanpäällisestä omaisuudesta.
On päätettävä edesmenneen tv-sopimukset ja suljettava sometilit, jottei vainaja kuolemansa jälkeen saisi enää syntymäpäiväonnitteluja. Tätä varten täyttökirjassa on paikka myös salasanoille. Niiden kera kirjaa ei kannata jättää olohuoneen pöydälle. Parempi jemmata se paikkaan, josta on jollekin uskotulle vinkannut.
Ylös voi myös laittaa toiveitaan esineistä, joita haluaisi lahjoittaa tietyille ystävilleen vaikkapa parin henkilökohtaisen lauseen kera.
Samalla voi myös muistella omia elämänvaiheitaan. Mitä rakasti harrastaa, miltä uravalinta tuntui, mikä oli merkityksellisin matka, kenet olisi vielä halunnut tavata – mitä nyt kukin haluaa muistella.
Lopuksi voi kiteyttää elämänviisautensa ja lausua viimeiset sanansa, raskaat tahi kepeät – tai siltä väliltä. Eläessään on vielä valta valita.
Omaa kuolemaa ei kannata miettiä liikaa. Riittänee, kun pohtii millä asioilla ainakin on väliä ja kirjoittaa ne ylös.
Kun minua ei enää ole -täyttökirjassa on paljon hyviä vinkkejä ja hoksautuksia, mutta toiveiden ylöskirjaamiseen käy yhtä hyvin euron ruutuvihko.
Ei se ulkokuori, vaan sisältö.
Sama pätee ihmiselämäänkin.
Tero Hautamäki
päätoimittaja
