Pääkirjoitus

Suomessa nuoriin on alkanut valua vanhempien stressi - ei yllättävää

story-image
  • Tero Hautamäki

Se yrittää jutella muille. Päästä ees opettajan suosioon. Ole kiva toisille, niin saat ennemmin turpaan ku huomioo.”

Oman elämän vierailija. Tervetuloo kouluhierarkia, se keskiaikainen arvojärjestys: orjat, kunkut ja miekkailijat.”

Siellä me taistellaan, siellä me opitaan pysymään hengissä. Jos haluu pysyy omis kengissä, niin ei pysy enää jengissä. Häh?”

Edellinen räppi soi biisissä Yksin maailmassa. Sen on kirjoittanut 1Tipe Seinäjoelta.

Taiteilijanimen takaa paljastuu 20-vuotias Tiitus Ahokas, joka on jo pitkään kulkenut omia polkujaan ja tehnyt omia juttujaan. Silti hänelläkin on ollut nuorena omat vaikeutensa olla, elää ja sopeutua.

Sivulta 10 löytyy kappaleen koko teksti. Se on vahva ja väkevä yhteisöllinen hätähuuto, johon moni nuori voi yhtyä ja samaistua.

Koulunkäynnin paineet muuten harvoin liittyvät arvosanoihin. Useimmiten ne liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin ja hyväksytyksi tulemiseen.

Sosiaalisen paineen lisäksi nykynuorten harteita painaa moni muukin asia. Psykiatrian ylilääkäri Teijamari Laasonen-Balk kertoo (IL, 6.7.22), kuinka nuoria kuormittavat juuri nyt pandemia, maapallon tila ja ilmastonmuutos, Venäjän hyökkäyssota sekä yhteiskunnan asettamat paineet.

Jälkimmäistä taakkaa hän kuvailee siten, että nuoriin kohdistettu vaatimustaso ja elämisen tahti on kiihtynyt.

”Nuorilla on huoli siitä, miten pärjään, olenko riittävän hyvä ja kestänkö painetta. He miettivät, pystynkö koko ajan uudistumaan, kehittymään ja olemaan luova.”

Lista kuulostaa aivan aikuismaailman panikoinnilta. Ilmeisesti nuoriin on alkanut valua vanhempiensa stressi. Miksipä ei valuisi, kun sitä vahvistetaan kotona ja mediassa, ja sitä kautta vähitellen myös kouluissa.

Suomi on niitä yhteiskuntia, joissa suorittaminen on vaan niin törkeen siistii. Siistimpää on vain suorittamalla tullut kovan luokan menestyminen.

Tuota ajattelua me olemme vaalineet pitkään.

Meillä vanhoilla voi sentään olla jemmassa hitunen elämän tuomaa itsemyötätuntoa. Tuhkan tavoin sitä voi ripotella ylleen aina kun tajuaa, ettei taaskaan riitä.

Sen sijaan nuoren myötätunto itseä kohtaan voi olla vielä täysin kehittymättä. Silloin olisi hyvä, jos lähellä olisi aikuinen, joka pystyisi kertomaan, että rimaa voi todellakin laskea ja olla armollisempi itseään kohtaan.

Samalla nuorelle voi kertoa, että joutilaisuus on pop ja toiveikkuus in ja elämä ihmisen parasta aikaa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaa artikkeli
Lounaspaikka