Uutiset

Entinen tyttöbändi vetää täti-ättityydillä – Carillo ottaa comebackista ilon irti pääsiäisenä Rytmikorjaamolla

Seinäjokelainen Carillo palaa 30 vuoden tauolta. Treeneissä Anu Hietikko (vas., laulu, kitara), Satu Säilä (rummut), Seliina Päällysaho (basso), Louna Yli-Hemminki (kitara) ja Terhi Viitanen (koskettimet).
Seinäjokelainen Carillo palaa 30 vuoden tauolta. Treeneissä Anu Hietikko (vas., laulu, kitara), Satu Säilä (rummut), Seliina Päällysaho (basso), Louna Yli-Hemminki (kitara) ja Terhi Viitanen (koskettimet).
Kuva: Markus Välimaa
  • Tero Hautamäki

Muistaako joku vielä kaupungin kaduilta keikkajulisteen, jossa luki: Tänään lavalla – Seinäjoen kuuluisin tyttöbändi!

Kyseisellä julisteella mainostettiin Carillon keikkaa joskus 80–90-lukujen vaihteessa. Bändi olikin kiistatta aikansa tunnetuimpia naisten muodostamia bändejä maakunnassa.

Kun Carillo perustettiin Seinäjoella vuonna 1986, soittajat olivat vain 14–15-vuotiaita.

– Muistan, kun minut haettiin ekalle keikalle suoraan rippileiriltä, rumpali Satu Säilä kertoo.

Kyseinen ensiesiintyminen oli eläinlääkärien kesäpäivillä Seinäjoella vuonna 1987. Seuraavien seitsemän vuoden aikana bändi ehti kymmenille keikoille ja julkaisi kaksi sinkkua sekä yhden videon.

– Miesvaltaisella alalla meihin suhtauduttiin vaihtelevasti. Saatoimme saada joitakin asioita anteeksi kun olimme tyttöjä. Sellaista kohtelua emme tietenkään olisi halunneet, laulaja Anu Hietikko muistelee.

Tytöt ottivat soittamisen tosissaan. Harjoituksia pidettiin Nuorisokeskuksessa kolmena iltana viikossa, ma-to-la. Kun vähänkin valmista tuli, etsittiin esiintymisiä.

– Keikkapaikkojen suhteen ei nirsoiltu. Repertuaari ulottui vanhainkodista paikallisten baarien kautta festarilavoille ja lopulta aina ulkomaille asti, basisti Seliina Päällysaho kertoo.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kiertue Ranskassa

Kansainväliset keikat olivat pohjalaisbändille jo silloin harvinaista herkkua. Carillo nousi paikalliseksi puheenaiheeksi päästyään levyttämään ranskalaiselle New Wave -merkille jo vuonna 1988. Kyseistä julkaisua on myyty Japania ja Pohjois-Amerikkaa myöden.

Levyn kylkeen Carillo teki pienimuotoisen Ranskan kiertueen vuotta myöhemmin. Kiertueen kohokohta oli Bleu Blanc Rock -festivaalit Toursissa. Samaan vuoteen mahtui keikkoja myös Saksassa.

– Fanipostia tuli aikoinaan varsinkin Ranskasta, Saksasta ja Puolasta. Se oli vähän hassua, koska me laulettiin aina suomeksi. Ehkä meissä kuitenkin oli jotain eksoottista, Hietikko pohtii.

Nuoruusvuosina naiseutta ei haluttu korostaa. Nyt asia nähdään uudessa valossa.

– Silloin haluttiin, että musiikki puhuu puolestaan. Siispä mentiin aika vaatimattomasti pukeutuneina lavalle. Nyt otetaan siitäkin mahdollisuudesta ilo irti.

Entisaikojen vaatimattomia esiintymisasuja ei siis nähdä päällä enää.

– Carillo on toki edelleen nätti bändi. Ihmisinä on kuitenkin kasvettu sen verran, että on päätetty hankkia uudet keikkakuteet, Satu Säilä toteaa.

Kaikesta päätellen yhtye on tosissaan mutta rennoin mielin. Jotain kertoo sekin, että treenejä on pidetty jo kymmenkunta kertaa.

Jännittääkö teitä yhtään?

– No, jännittää. Onhan siitä kulunut aikaa, kun viimeksi rokattiin yleisön edessä, naiset myöntävät.

– Toisaalta vuodet ovat tuoneet tietynlaista itsevarmuutta ja hurttia huumoria mukaan. Entinen tyttöbändi vetää nyt täti-ättityydillä.

Viimeksi Carillo oli keikalla 1994 Nummirockissa. Samoihin aikoihin jäsenistöllä alkoivat koulukiireet ja muut menot. Bändi alkoi rakoilla ja jäi telakalle vähän kerrassaan.

– Se oli aikoinaan iso hajoaminen, oikea katastrofi. Siis meille, ei ehkä maailmalle. Osa meistä olisi halunnut tehdä rockunelmaa, osalla oli jo muita suunnitelmia tulevaisuuden varalle.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Uusi soittaja tehtiin itse

Tänään Carillon kokoonpano ei ole enää sataprosenttisen alkuperäinen – paitsi geenitesteissä.

– Basistimme Seliina osoitti loistavaa lojaaliutta ja teki uuden kitaristin bändiin. Samalla Lounan mukaantulo laski kivasti keski-ikää. Se on nyt nuorekkaat 44 vuotta, orkesteri nauraa.

– Joo! Ennen tehtiin vain biisit itse, nyt tehdään soittajatkin!

Alkuperäisessä Carillossa kitaraa soitti Katri Sarpo.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Rytmikorjaamon lavalle

Ensi viikon lauantaina 8.4. Rytmiksellä kuullaan puolen tunnin setti, johon mahtuu kahdeksan carillomaista poprock-biisiä.

Idea Rytmiksen pääsiäiskeikasta lähti alunperin juuri Carillon leiristä. Naiset ovat kaikki täyttäneet korona-aikana 50 vuotta. Tarkoitus oli juhlia viisikymppisiä soittamalla keikka yhdessä, mutta koronasulut sotkivat suunnitelmat.

– Juttelimme sitten Selmulle ideasta, josko kokoaisi muutaman 80-luvulla vaikuttaneen paikallisen bändin lavalle samalla kertaa. Selmulla innostuttiin ajatuksesta ja tässä sitä nyt ollaan, Seliina Päällysaho kertoo.

Tulevalla keikalla kuullaan myös uutta tuotantoa kahden biisin verran.

– Ollaan aika eri ihmisiä nyt. Tekstit ovat siis luonnollisesti vähän muuttuneet, Anu Hietikko avaa.

Hän kertoo, että tarkoitus olisi laittaa aivan uudesta biisistä musiikkivideo ennen keikkaa Youtubeen.

– Se biisi voisi olla Naisii. Siinä on tarinaa kypsän naisen elämästä eli meistä.

Mainos

Mainos päättyy

Mainos

Mainos päättyy

Koska ja missä?

Carillo esiintyy Rytmikorjaamolla 8.4. Lisäksi paikallista osaamista edustavat Mixed-up Kids sekä P.M.A. Kaikista kolmesta löydät takavuosien kuvia ja muisteluita sivustolta botniabeat.net

Illan pääesiintyjänä soittaa 40-vuotista uraansa juhlistava Juliet Jonesin Sydän.

Jaa artikkeli
Lounaspaikka