Mehiläispesän ympärillä käy pöhinä. Surisevia pörriäisiä lentää ees ja taas, ylös ja alas. Ihmisellä ei ole pesälle mitään asiaa ilman koko vartalon päätä myöden peittävää suojapukua.
Olen päässyt tutustumaan tarhamehiläisten ja niiden hoitajien työhön. Heti aluksi käy ilmi, ettei asiaa pysty selvittämään yhdessä jutussa. Ennen kun hunaja on purkissa, takana on lukuisia vaiheita niin mehiläisen kuin pesän sisälläkin. Molemmissa on käynnissä pieni tehdas, jonka jokainen vaihe on tarkasti harkittu.
Saalis kulkee pesään mesimahassa
Liikkeellä olevasta mehiläisestä ihmissilmä erottaa vartalon, siivet ja jalat. Mehiläisen sisällä on ainutlaatuinen tuotantolinjasto.
Mehiläinen imee kärsällään kukista mettä ja kuljettaa sen mesimahaansa, jossa se pystyy säätelemään muun muassa nesteen sokerikoostumusta. Mehiläinen siis lennättää saaliinsa pesään vatsassaan. Takajaloissa se kuljettaa siitepölyä.
Tarhamehiläisten pesä on ihmisen rakentama, mutta mehiläisyhteiskunta häärää sillä samaan malliin kuin luonnossakin. Nerokkaan rakennelman uumenissa mehiläiset lisääntyvät, asuvat, säilyttävät ruokavarastojaan ja kasvattavat jälkeläisiään.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Tilaisuus tutustua mehiläispesään
Mehiläispesässä saattaa asua jopa 70 000 pörriäistä. Vaikka tarhamehiläinen on kotieläin, se tunnetaan melko huonosti. Sen takia Etelä-Pohjanmaan mehiläishoitajat tulevat esittelemään työtään tämän viikon lauantaina Seinäjoen Piirille.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mitä ja missä?
Etelä-Pohjanmaan mehiläishoitajat ry järjestää koko perheelle suunnatun mehiläisriehan 26. elokuuta kello 10–14 Törnävän Piirin alueella.
Esillä on pieniä mehiläispesiä. Tapahtumassa pääsee tutustumaan mehiläispesän rakenteeseen.
Maisteltavana ja myynnissä on ympäri Etelä-Pohjanmaata tuotettua hunajaa.
Mukana tapahtumassa on ilmajokinen Marjo Lassila, jonka mehiläispesiin Epari pääsi tutustumaan jo etukäteen. Lassilalla on kolme mehiläispesää Elorannan vadelmatilalla Ilmajoella.
Ammattilaisen näkemyksen tähän haastatteluun antaa Etelä-Pohjanmaan mehiläishoitajien puheenjohtaja Arto Ala-Vannesluoma, jolla on 175 mehiläispesää kotikuntansa Alavuden seudulla.Luonto tutuksi
Monet ihmisen rakentamat mehiläispesät ovat marjatilojen yhteydessä samoin kuin Lassilallakin.
– Kyseessä on tilanne, jossa kaikki voittavat. Mehiläiset pölyttävät kasveja ja löytävät hyvin mettä. Laskelmien mukaan marjasato on mehiläispesien lähellä kolmisenkymmentä prosenttia parempi kuin muualla, Lassila kertoo.
Ala-Vannesluoman pesät tuottavat hunajaa vuodessa joskus jopa 5 000 kiloa. Tarhaus on miehelle elinkeino, mutta myös tapa tehdä jotain luonnon hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Mies on huolissaan pölyttäjähyönteisten vähenemisestä. Muidenkin pitäisi havahtua asiaan: Jos pölyttäjähyönteiset katoavat, ihmisiltä loppuu ruoka.
– On hyvä, että ihmiset alkavat tiedostaa asian tärkeyden. Pienillä pörriäisillä on suuri tehtävä, Ala-Vannesluoma painottaa.
Mehiläisten parissa touhuaminen on saanut Ala-Vannesluoman tarkastelemaan luontoa uudenlaisista näkökulmista. Viisi vuotta sitten mehiläispesät hankkinut Marjo Lassila on huomannut saman. Hänen kanssaan mehiläisten touhuja on usein ihmettelemässä kymmenvuotias Nelli-tytär.
– On kiehtovaa huomata, miten mehiläisyhteisö toimii. Mehiläiset ovat hyvin älykkäitä, mutta niitä ei pysty määräilemään. Voi vain hienovaraisesti yrittää ohjailla mehiläisten toimintaa tarhurin haluamaan suuntaan, Lassila selvittää.
Huono nyt on hunajavuosi
Tämän vuoden hunajasadosta on tulossa huono. Syyksi tarhurit epäilevät alkukesän kylmyyttä, sitä seurannutta kuivuutta ja sadejaksoja.
Ala-Vannesluoman mukaan sato on kolmanneksen tavallista pienempi. Lassila arvelee saavansa pesistään yhteensä viitisenkymmentä kiloa hunajaa.
– Se on tosi vähän. Ensimmäisenä vuotena yhdestä pesästä tuli 170 kiloa.
Lassila opetteli mehiläistarhauksen alkeet kurssilla.
– En osaa oikein selittää, miten päädyin tähän. Olen aina pelännyt pistäviä hyönteisiä. Onneksi omat mehiläiset ovat jättäneet hoitajansa rauhaan.
Ala-Vannesluoma tietää, miltä tuntuu joutua mehiläisjoukon silmätikuksi. Mies hankki ensimmäiset mehiläispesänsä jo teini-iässä. Kerran kymmenet mehiläiset onnistuivat livahtamaan suojapuvun sisään.
– Jouduin tiputukseen ja lääkäri kielsi silloin koko touhun, koska epäili minun olevan allerginen mehiläisille. Laitoin pillit pussiin, mutta asia jäi harmittamaan. Onneksi kymmenen vuotta sitten menin testiin. Allergiaa ei todettu ja tässä ollaan.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Hunajaa väärennetään paljon varsinkin ulkomailla
Kaikki hunajana myytävät tuotteet eivät ole hunajaa. Euroopan komissio tutki hiljattain 320 hunajanäytettä. Niissä 147 sisälsi muista lähteistä olevaa sokeria.
– Hunajaa väärennetään esimerkiksi lisäämällä siihen halpaa sokeripitoista siirappia. Hunaja näyttää kaupan purkeissa samalta kuin aito, joten kuluttajaa on helppo huijata. Moni valitsee tuotteen hinnan perusteella eikä edes katso, missä hunaja on valmistettu, tietää Etelä-Pohjanmaan mehiläishoitajat ry:n puheenjohtaja Arto Ala-Vannesluoma.
Väärennetty hunaja tulee tavallisesti ulkomailta. Suomessa tuotetaan hunajaa vuodessa noin 1,5 – 3,3 miljoonaa kiloa.
Se ei vielä riitä, sillä lisäksi ulkomailta tuodaan pari miljoonaa kiloa hunajaa vuosittain.
Ala-Vannesluoma toivoo, että kuluttajat ostaisivat suomalaista hunajaa.
– Paikallisen tuottajan hunaja on helppo jäljittää tuottajalle saakka. Kuluttaja voi olla varma, että hunaja on aitoa.
Mehiläinen lentää pesästä enintään kahden kilometrin päähän. Tarhuri pystyy siis kertomaan myös sen, mistä mehiläiset ovat meden keränneet.
– Hunajasta pystyy maistamaan, millaisessa paikassa mehiläispesä on. Apilapellon vieressä oleva hunaja maistuu ihan erilaiselta kuin vaikka metsän laidassa olevan pesän sato, Ala-Vannesluoma selvittää.
Suomessa on 70 000 tarhamehiläisen pesää. Pesästä saadaan hunajaa keskimäärin 37 kiloa. Suomalainen syö vuodessa hunajaa 700 grammaa.
