Joka kolmas kohtaa syövän – Sairastuminen opetti Anne Mäkelän elämään hetkessä

Ennen ja jälkeen. Näihin osiin Anne Mäkelä jakaa 50 vuotta kestäneen elämänsä. On aika ennen syöpää ja aika sen jälkeen.

Mäkelä sai kuulla sairastavansa munasarjasyöpää viime vuoden tammikuussa. Hän sanoo muistavansa ikuisesti puhelun, joka muutti elämän peruuttamattomasti.

Lääkäri kertoi patologin havainneen, että Mäkelällä on syöpä. Siihen saakka oli luultu, että Tampereen yliopistollisessa sairaalassa leikkauspöydälle oli jäänyt vaaraton rajalaatuinen kasvain, jollainen Mäkelältä oli poistettu kolme vuotta aikaisemmin. Samalla lähtivät toinen munasarja, kohdunkaula, munanjohtimet ja kohtu.

Kuvissa näkyvät tekstit ovat lainauksia Anne Mäkelän syöpämatkan päiväkirjasta.

Mäkelä ei rynnännyt etsimään karuja faktatietoa Internetistä, vaan keskittyi lukemaan toivoa antavia tieteelisiä tutkimuksia. Parempi niin, sillä nopeallakin googlettamisella olisi selvinnyt, että munasarjasyöpä on vaarallisin gynekologinen syöpä. Se on salakavala ja aiheuttaa tavallisesti oireita vasta sitten, kun syöpä on levinnyt ympäröiviin kudoksiin. Viiden vuoden kuluttua diagnoosista on elossa 48 prosenttia potilaista.

Syöpää enemmän Mäkelä pelkäsi käytännön asioiden sujumista. Perheetön nainen selvitti heti, miten esimerkiksi työ- ja pankkiasiat hoituvat sairasloman aikana. Vanhemmat ja sisar huolehtivat syövästä ja siitä selviytymisestä murehtimisen.

Hoidoista huono olo

Mäkelä puski selviytymismoodilla myös hoitojakson läpi. Hän halusi eroon pitkistä hiuksistaan, jotka olisivat joka tapauksessa irronneet syöpäsoluja tuhoavien, tiputuksena annettavien sytostaattihoitojen jälkeen.

Monelle naiselle hiusten menetys on syöpämatkan raskaimpia paikkoja. Mäkelä ei kampaajalla itkenyt. Iloa tuotti se, että hänen lettiensä ansiosta syövän takia hiuksensa menettänyt lapsi saa aidoista hiuksista tehdyn peruukin.

Sytostaatit aiheuttivat kipuja ja pahoinvointia. Mäkelän ainoa ajatus oli selvitä Seinäjoen sairaalassa toteutettavista hoitokerroista toiseen. Sytostaatteja annettiin kuusi kertaa.

Hoitojen loppuminen stressasi

Henkisesti raskain vaihe alkoi viime vuoden kesäkuussa päättyneiden sytostaattihoitojen jälkeen.

– Tuntui kuin olisi tiputettu pois siitä hoivasta ja hoidosta, joka arkea rytmitti. Jäi ihan yksin. Vasta silloin tajusi, minkä myllyn läpi on henkisesti mennyt, Mäkelä muistelee itsekin omia reaktioitaan ihmetellen.

– Kävin mustissa vesissä. Ajattelin, että mitä jos elämä oli nyt tässä. Toisaalta olin ennen syöpää elänyt niin että oksat pois ja risutkin mukana. Jos olisin kuollut, niin minkä sille sitten olisin voinut.

Syöpäsiskosta tukea

Koko syöpämatkan ajan Mäkelä on hakenut vertaistukea gynekologisten syöpien Facebook-ryhmästä. Omia läheisiään hän ei halunnut tunteillaan kuormittaa.

Vertaistuen voima on Mäkelän mielestä siinä, että saman kokenut tietää, mistä toinen puhuu.

– Ryhmässä ei toivotettu vain tsemppiä ja sanottu, että kyllä kaikki järjestyy. Tuollaiset puheet tuntuivat turhauttavilta, vaikka tiesin läheisten tarkoittavan pelkkää hyvää. Ystävistä ja sukulaisista oli paremmin apua arjen asioiden hoidossa. He ulkoiluttivat niin lumilapiota kuin minuakin.

Facebook-ryhmässä Mäkelä tutustui samaa syöpää sairastaneeseen 42-vuotiaaseen naiseen.

– Ystävyys oli syvä, vaikka emme koskaan tavanneet toisiamme. Syöpäsisko antoi jopa omat päiväkirjansa luettavakseni.

Naisten kasvainten piti hoitojen jälkeen olla poissa. Sitten selvisi, etteivät lääkkeet ja sytostaatit olleetkaan tehonneet Facebook-ystävän syöpään.

– Tilanne muuttui silmänräpäyksessä. Hänen tilansa paheni. Viimeisen viestini hän näki, mutta ei enää vastannut. Syöpäsisko oli poissa.

Suuri uusiutumisriski

Munasarjasyöpä uusiutuu 80 prosentilla potilaista kahden leikkauksen jälkeisen vuoden kuluessa. Mäkelää tilanne huolestuttaa, mutta hän on luottavainen.

– Syöpäni huomattiin varhaisessa vaiheessa ja leikattiin nopeasti. Hoidot tehosivat hyvin. Käyn kontrolleissa säännöllisesti ja syön lääkkeitä loppuelämäni.

Nykyään nainen ei ajattele syöpää joka päivä.

– Haluan luoda uskoa niille, jotka ovat juuri nyt syöpäläisen kanssa samassa junassa. Yhä useammalla syöpä jää matkan varrelle. Vaikka se hyppäisi joskus uudelleen kyytiin, niin tilanne ei välttämättä ole toivoton. Lääketiede kehittyy koko ajan.

Mäkelä ole varma, istuuko nyt syövän vieressä vai hyvästelikö sen edellisellä asemalla.

– En tiedä, missä aikamuodossa taudista puhun. Sanonko, että minulla on syöpä vai että minulla oli syöpä?

Muille naisille Mäkelällä on tärkeä viesti.

– Muistakaa käydä gynekologilla vielä vaihdevuosien jälkeenkin. Omaan oloon ei kannata luottaa, sillä gynekologiset syövät ilmoittavat itsestään usein vasta liian myöhään.