Jokainen meistä jättää oman ekologisen kädenjälkensä – Seinäjoen yläkoulun ympäristöviikko pistää ajattelemaan kulutusta

Kun astuu Seinäjoen lyseon pääaulaan, katse kiinnittyy nopeasti ikkunoissa kuultaviin kädenjälkiin.

Koulun oppilaat ovat piirtäneet pinnoille kätensä ääriviivat ja lisänneet joka sormelle yhden ekologisen lupauksen.

Yksilölliset käsiviestit kannustavat muun muassa käymään kirppiksillä, kulkemaan bussilla kouluun ja kierrättämään tavaroita.

Kädenjäljet ovat osa koulun ympäristöviikkoa, jota lyseolla on vietetty nyt ensi kertaa.

– Tätä ennen meillä on ollut luontopäiviä. Toivottavasti ympäristöviikosta tulee uusi perinne, kuvataideopettaja Kaisa Pöntinen sanoo.

Ympäristöviikon aluksi huomion kohteena oli ekologinen pukeutuminen, jolloin pukeuduttiin vanhaan, käytettyyn tai tuunattuun vaatteeseen.

Tiistaina kiinnitettiin huomiota ruokahävikkiin ja syötiin lautaset tyhjiksi.

Keskiviikkona lisättiin tietoa roskaamisesta ja kierrätyksestä. Samalla järjestettiin lajitteluvisa, johon oppilaat saivat osallistua omilla puhelimilla.

Torstaina oppilaat leipoivat koulun kioskiin pullaa. Pullan ja mehun myyntituotoilla ostetaan pala suota luonnonsuojelualueeksi.

Perjantaina viikon opit kerättiin kämmenelle ja painettiin ikkunaan.

– Tällaiset tempaukset ovat osa opetusta. Samalla teemme kestävämpää tulevaisuutta olemalla aktiivisia, Pöntinen sanoo.

Lyseolla on jo vuosia toiminut oppilaista koottu ryhmä, joka vetää ympäristöaiheisia aamunavauksia ja järjestää teemallista toimintaa ympäri lukuvuoden.

– Ryhmään hakeutuu joka vuosi kymmenkunta positiivista opiskelijaa, jotka uskaltavat olla esimerkkinä muille nuorille. Tavoitteena on normalisoida ekologinen ajattelu koulussa, kuvisope kertoo.

Seinäjoen lyseon uuteen Ekoistit-ryhmään kuuluvat myös seiskaluokkalainen Veera Niemistö ja ysiluokkalainen Juho Ranta-Maunus.

Nuoret pitävät ekoajattelua tärkeänä osana jokapäiväistä elämää. Se alkaa siitä, tuleeko kouluun pyörällä vai autolla.

– On monia tapoja, joita voi ottaa huomioon joka päivä. Yksi helpoimmista on ehkä syöminen. Voi esimerkiksi syödä luonnonmukaista ruokaa, mieluiten kotimaista. Lisäksi lihansyöntiä voi aina vähentää, Juho Ranta-Maunus sanoo.

Veera Niemistö toteaa, että kierrättämistä voi harrastaa helposti esimerkiksi vaatteissa.

– Lisäksi on ekoteko, jos ei osta jatkuvasti uutta. Kannattaa satsata kestävään kulutukseen ja asuihin, joita tietää käyttävänsä pitkään.

Autoilun vähentäminen on tärkeä ekoteko.

– On hyvä suosia junaa, jos matkustaa maan sisällä. Ulkomaille lentämistä voi vähentää, mutta kyllä lomamatka pitää saada jokaisen joskus tehdä, nuoret pohtivat.

Moni ei edes välitä

Niemistön ja Ranta-Maunuksen mielestä Seinäjoella voitaisiin puhua enemmän ekologisuudesta.

– Tuntuu, että on monia, jotka eivät välitä yhtään tai edes tiedä, millä mallilla asiat ovat, nuoret sanovat.

Vaikka he tiedostavat ilmastonmuutoksen ja luontokadon, kumpikaan ei sano olevansa ahdistunut.

– Olemme ilmastotoiveikkaita. Toimimme ja teemme jotakin sen eteen, että asiat olisivat tulevaisuudessa paremmin. Se lievittää ainakin omaa ahdistusta.

Lyseon biologian opettaja Taina Ranta-Maunus on toinen ympäristöviikon vastuuopettajista. Ranta-Maunus arvioi, että Seinäjoella olisi vielä paljon tehtävää ekologisuusasioissa.

– Yksi konkreettinen asia on kouluruokailu. Kasvisruuan syöminen on vaikkapa Etelä-Suomessa selvästi yleisempää kuin Seinäjoella, Ranta-Maunus sanoo.

Toinen asia on esimerkiksi joukkoliikenne. Ranta-Maunus kuitenkin toteaa, että täällä, pitkien etäisyyksien alueella, on vaikea olla autoilematta.

– Seinäjoella kestävä kehitys on osa kaupunkistrategiaa. Sen myötä joukkoliikenteen parantamiseen ja muihin ympäristöasioihin kiinnitetään toivottavasti lisää huomiota, hän toivoo.

Nuoria ei vielä ahdista

Omassa opetustyössään Ranta-Maunus ei ole havainnut, että nuoria erityisemmin ahdistaisivat ilmastoasiat, vaikka moni onkin huolissaan ilmaston ja luonnon tulevaisuudesta.

– Me käsittelemme koulussa asiaa sen kautta, mitä voimme tehdä ilmastonmuutoksen ja luontokadon hidastamiseksi. Tarkoitus ei ole pelotella eikä lamaannuttaa nuoria, opettaja selvittää.

Hän lisää, että yleisesti ottaen pieni ahdistus voi olla tärkeä alkusysäys muutokselle.

– Ellei tule ahdistusta tai huonoa omaatuntoa, ihminen ei ehkä koskaan ala minkäänlaisiin toimiin. Ahdistus voi myös aktivoida.