Joko olet bongannut citysaukon? – Löydät sen jälkiä etsimällä ja korvia heristämällä

Todennäköisesti et ole koskaan nähnyt saukkoa Seinäjoen keskustassa. Olet kuitenkin voinut nähdä saukon jälkiä Törnävänsaaren koskella ja Myllysaaren koskella lähellä vesitornia.

Lyhytraajaisen saukon vatsa viistää pitkiä outoja hassuja uomia rantavesien lumiin, kun se kulkee vetten päällä.

Leena Mäki ällistyi iltakävelyllään, kun hän näki saukon Pajuluoman jäällä noin 500 metrin päässä Lakeuden rististä. Kun oksa polulla rasahti, saukko syöksyi salamannopeasti veteen.

Saukkoa ei enää näkynyt, mutta alkoi kuulua säksätystä. Mäki käveli kauemmas ja kääntyi katsomaan. Mitään ei näkynyt, mutta edelleen kuului: tsäk – tsäk – tsäk.

Pari päivää myöhemmin Mäki näki saukon uudelleen. Nyt joen törmällä lähellä Ylisentien siltaa, reippaan kivenheiton päässä pesäpallostadionista.

Saukko makaili rannalla ja tuijotti noin kolmen metrin päästä outoa ohikulkijaa. Pian se sukelsi sulaan veteen.

Ruoka tuo talvella Saukon Seinäjoelle

Paikallinen biologi Hannu Tuomisto kertoo, että saukkoja (latinaksi Lutra lutra) liikkuu Seinäjoen kaupunkialueen virtavesien läheisyydessä säännöllisesti.

Saukot tulevat talvella sulapaikkojen äärelle, koska ne ovat riippuvaisia sulasta vedestä löytämistään antimista.

– Kun on kovia pakkasia, sulaa on vähän. Silloin saukot joutuvat hakeutumaan myös rauhattomammille paikoille. Kun jäät sulavat, saukot häipyvät keskustasta, Tuomisto kertoo.

– Saukko etsii ruokaa myös jään alla olevista onkaloista. Koska Pajuluoman vedenpinnantaso jään alla vaihtelee, sinne jää hyviä onkaloita, joita pitkin voi liikkua. Sukelluksissa saukko voi olla useita minuutteja, Tuomisto tietää.

Tuomisto kertoo, että Pajuluoman kalastoon kuuluvia lajeja ovat muun muassa hauki, ahven ja kivennuoliainen. Lisäksi saukkojen talviselle ruokalistalle kuuluu sammakoita.

Saukot voivat liikkua talvella laajalti ruokapaikkoja etsiessään. Vaikka saukot suosivat nimenomaan vesistöjä kulkureitteinään, ne voivat myös siirtyä vesistöalueelta toiselle metsämaita ylittäen.

Saukon elinpiiriin voi kuulua jopa 50 kilometriä vesireittejä. Yö- ja hämäräeläiminä saukot voivat liikkua 3–10 kilometriä yössä etsiessään ruokaa.

– Yleensä saukko välttelee ihmistä. Talvella kun ruoka on tiukassa, saukon pitää liikkua myös päivällä, Tuomisto toteaa.

Eri puolilla Suomea on viime vuosina havaittu ”citysaukkoja”. Ne oppivat sietämään ihmistä hyvän ruokapaikan lähellä.

– Saukko on ihmiselle täysin vaaraton. Säksätys on saukon käytöstä sille hämmentävässä tilanteessa, Tuomisto sanoo.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Toni Etholén kommentoi saukkouutista näin:

- Tuo on hauska tapaaminen sympaattisen eläimen kanssa. Saukkoa ei kuitenkaan kannata ruokkia tai yrittää totuttaa ihmiseen. Siitä on ainoastaan haittaa saukkoyksilölle, Etholén sanoo.

– Hieman huolestuttaa saukon esiintyminen näin keskustassa, sillä laji on herkkä jäämään auton alle. Toivon mukaan tarina päättyy kuitenkin onnellisesti ja saukko löytää tiensä takaisin rauhallisempien vetten ääreen.