Teatteriarvio
The Addams Family. Musikaalikomedian ensi-ilta Seinäjoen kaupunginteatterissa 22.2.23.
Addams Familyn avauskohtaus on yksi parhaista Seinäjoella näkemistäni. Katsoja viedään pääkallopaikalle esirippu kerrallaan ja kuva kuvalta, kuin sipulia kuorittaisiin.
Palkkiona ei kuitenkaan ole itku vaan kylmät väreet, kun kummajaisten perhe nousee maan alta ja alkaa illan ensimmäisen tanssin yllä suvun hautojen.
Isolta orkesterilta kuulostava taustanauha toimii hyvin. Svengiä piisaa lattareista tangoon, funkiin ja big band -iskelmään sekä balladit päälle. Ei hullumpaa.
Sävellyksellisesti teoksesta jäävät uupumaan varsinaiset hittiaariat. Musiikki on kuitenkin hyvin soivaa ja haastaa esiintyjiä. Näyttelijöiden lauluvoima vaihtelee, mutta kantaa kaikilla loppuun asti.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Tarina on simppeli. Kauhukakara Wednesday (Sanni Lehto) on rakastunut tavalliseen poikaan, Lucasiin (Antti LJ Pääkkönen). Nuoret aikovat naimisiin.
Lucasin tavisvanhemmat (Hanna Kaila ja Heikki Vainionpää) kutsutaan illalliselle tutustumista varten. Normiperheen ja outoperheen kohtaamisesta karmivassa goottilinnassa revitään varsinkin ensikättelyissä maukasta huumoria. Illan paras irtovitsi liittyy naistenhuoneeseen.
Tarjolla on myös hauskaa parisuhdeterapiaa. Siitä vastaavat erityisesti Addamsin perheen äiti ja isä, itseään korostava draamaqueen Morticia (Mia Vuorela) ja sovitteleva Gomez (Esa Ahonen), jotka kiistelevät omapäisen tyttärensä (Sanni Lehto) tulevaisuudesta.
Kyseinen kolmikko on esityksen keskiössä alusta loppuun ja tekee työnsä taitavasti. Kaikki muutkin Addamsit pitävät huolta siitä, että perhe todella on paras silloin, kun se on pahin.
Illan kohokohtiin lukeutuu kamalanhellyttävän Fester-sedän (Jani Johansson) romanssi täysikuun kanssa. Välipalaksi tarkoitetusta numerosta kasvaa ihastuttava yllätys.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Jermo Grundströmin ohjaus täyttää lavan laidasta laitaan. Kymmenpäinen osaava tanssi- ja lauluensemble on ollut ohjaajalle mainio työkalu.
Riikka Aurasmaa on tehnyt jättimäisen urakan lavastus- ja pukusuunnittelun osalta. Yhden ihmisen kokonaisnäkemys tuottaa yhtenäisen maailman, jota kelpaa syödä silmillään. Kun mukaan lisätään valoa ja videota, näyttämökuviin saadaan yhä herkullisempaa syvyyttä.
Muiltakin osin tekijätiimi on timmissä. Kaupunginteatteri toimittaa hienosti kaiken mitä teksti eteen tuo, ja enemmänkin.
Esityksen miinus aikuiskatsojan vinkkelistä on lievä kesyys. Addams Family on kirjoitettu koko perheen näytelmäksi, mikä vähän rajoittaa kauhulla ja outoudella revittelyä.
Tuntuu siltä, että käsikirjoittajilla on jäänyt jotain piippuunkin, kun ei ole voitu tykittää täysillä. Sama tuotantotehdas saa pyyhkeet lopusta, joka yltiöonnellisuudessaan on turhan lälly kauhukomedialle.
Muilta osin Addams Family on hyvää ja soivaa musikaaliviihdettä kivalla kauhutwistillä.
Tero Hautamäki
