Uutiset

Kun Lapualla räjähti, teinipoika Vainionpää oli matkalla kouluun

Heikki Vainionpää tekee roolit pappina ja asentajana näytelmässä Patruunatehdas.
Heikki Vainionpää tekee roolit pappina ja asentajana näytelmässä Patruunatehdas.
Kuva: Emmi Karttunen
  • Emmi Karttunen

Lapuan patruunatehtaan räjähdys ja traagiset tapahtumat keväällä 1976 ovat jälleen ajankohtaisia. Aiheesta kertova näytelmä Patruunatehdas saa huomenna lauantaina ensi-iltansa Seinäjoen kaupunginteatterissa.

Näyttelijä Heikki Vainionpää (s. 1959) muistaa vielä selvästi tunnelman onnettomuusaamuna 13.4.1976. Hän asui tuolloin lapsuuskodissaan Teuvalla.

– Olin juuri matkalla kouluun silloin, Vainionpää muistelee.

Tieto onnettomuudesta levisi nopeasti, vaikka tiedonkulku ei silloin ollutkaan samanlaista kuin nyt.

Illalla televisiossa ja seuraavana päivänä Ilkka-lehdessä levinneet mustavalkokuvat toivat kylmän ja ikävän tunnelman myös 16-vuotiaan opiskelijan arkeen.

– Sen ikäisenä se kyllä nopeasti unohtuikin, kun piti jatkaa arkea ja opiskeluja ja nuoren miehen elämää. Mutta jälkeenpäin siitä on vuosien varrella puhuttu lukemattomat kerrat.

Vainionpäällä on Patruunatehdas-näytelmässä kaksi eri hahmoa. Toinen on asentaja, joka viimeisenä koski laitteeseen, josta kohtalokas räjähdys sai tutkimusten mukaan alkunsa.

Toinen rooli on pappi, joka kohtaa uhrien omaisia ja auttaa surutyössä.

– Molemmat roolit tuntuvat hyvältä tehdä, mutta erityisesti papin rooli ja hengelliset asiat, Vainionpää kertoo.

Viime keväänä teatterissa jännitettiin porukalla, mahtavatko lapualaiset torjua näytelmän aiheen.

– Mietimme, ajattelisiko Lapua, ettei menneitä tarvitse enää muistella. Vastaanotto on kuitenkin ollut myönteinen.

Vainionpää arvioi, että näytelmä voi antaa impulssin nostaa mennyt tragedia puheenaiheeksi.

– Sitä kautta esityksestä keskustelu voi olla terapeuttista.

Uusi näytelmä on saanut paljon näkyvyyttä mediassa. Samaan aikaan on tekeillä myös onnettomuutta käsittelevä elokuva.

Teokset ovat mainostaneet toinen toistaan. Molemmat tulevat varmasti keräämään paljon katsojia.

– Vaikka näytelmä onkin surullinen, kannattaa käyttää hetki elämästä historian oppimiseen. Siinä yhteydessä omat murheet voivat tuntua pieniltä hetken aikaa, Vainionpää sanoo.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaa artikkeli
Lounaspaikka