Maailman muutokset kurittavat kiinteistöbisnestä myös Seinäjoella - Nyt käytetty vetää paremmin kuin uusi

Juuri nyt ei ole välttämättä helppoa olla kiinteistöbisneksessä. Ei vaikka olisi OP Koti, joka on Seinäjoen suurin kiinteistöalan toimija. Myös jättiläisen myynti on tänä vuonna tippunut noin 30 prosenttia verrattuna vuoden takaiseen. Hiipuminen on tapahtunut pääsääntöisesti uudiskohteiden puolella.

Toimitusjohtaja Petteri Miettisen mukaan käytetty asunto vetää tällä hetkellä paremmin puoleensa kuin uusi.

– Tilanne on sikäli nurin kurin, että viimeiset kymmenen vuotta on myyty uudiskohteita enemmän. Kun koronnousu tuli hintoihin viime vuoden keväällä, se nosti uudiskohteiden hintoja monen ulottumattomiin, Miettinen toteaa.

Alaa on viilentänyt myös yleinen inflaatiokehitys.

– Kuluttaja ei ole enää tiennyt, mitä tässä tilanteessa pystyy ostamaan, kun ei ole aavistusta siitä, mihin hinnat menevät. Varmuus ja sitä kautta elämänhallinta on monen kohdalla vähän kärsinyt.

Markkina on jämähtänyt

Petteri Miettinen kuvailee kiinteistökaupan nykytilannetta jämähtäneeksi markkinaksi. Myyjät odottavat hintojen nousua, ostajat korkojen laskua. Talouden matalasuhdanne latistaa tilannetta omalta osaltaan.

– Paluu vaikka vuoden takaiseen voi ottaa helposti parikin vuotta, Miettinen toteaa.

Hän näkee ilmassa kuitenkin myös myönteisiä signaaleja.

– Asuntoja on taas alettu käydä katsomassa. Ostajilla ei silti ole kiire, sillä kilpailua on vähän. Koronnousu on myös johtanut varovaisuuteen. Kauppoja syntyy kuitenkin vauhdilla, kun kohde on ostajalle oikea. Hinnathan ovat nyt alhaalla.

Asuntojen hinnanlasku on ollut voimakkainta pääkaupunkiseudulla. Seinäjoella hinnat ovat tulleet alas noin viisi prosenttia.

Miettinen arvioi, että käytettyjen asuntojen hinnat lähtisivät nousuun ensi kesänä.

– Povaan maltillista, 2-3 prosentin hinnannousua.

Uudisrakentaminen on käytännössä jäissä. Sen sijaan nyt remontoidaan vanhempia, korjausvelkaisia taloja.

– Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut rakennuskustannuksia voimakkaasti. Jos ja kun sota joskus loppuu, Putinin perinnöksi jää se, etteivät kustannukset enää palaa entiselle tasolle.

Sota lamautti aluksi myös asuntokaupan. Hiljaisinta oli pari kuukautta sodan alkamisen jälkeen.

– Välillä piti oikein katsoa puhelinta, että onko se päällä, kun ei tullut ainuttakaan soittoa tai viestiä. Sama tilanne oli aikoinaan, kun korona alkoi, eikä kukaan tiennyt mitä tapahtuu. Myöhemmin korona jopa vauhditti asuntokauppaa.

Seinäjoella nyt 645 kohdetta

Tällä hetkellä Seinäjoella on myynnissä 667 kohdetta. Niistä käytettyjä on 509, loput uusia. Käytetyistä omakotitaloja on 100, rivitaloja 149 ja kerrostalokohteita 222. Luhtitaloja on 24 ja paritaloja 14.

Miettinen muistelee, että ennen koronaa Seinäjoella oli myynnissä yli tuhat kohdetta. Tuolloin yli puolet niistä oli uudiskohteita.

– Joukossa oli paljon kerrostaloja. Kovin kysyntä on kuitenkin perhekoon asunnolle maan tasalla.

Kysyntää ohjaa myös perhekokojen pienentyminen.

– Kolmen hengen perheitä on jo enemmän kuin neljän. Meillä se näkyy siten, että kohteen ihannekoko alkaa olla 100–120 neliötä. Ennen vastaava luku oli 140–150 neliötä.

Samalla uudiskohteiden huoneet ovat pienentyneet, harvan mieliksi.

– Ostajien mielestä tilaa pitäisi olla edelleen riittävästi joka paikassa, mutta lämmitettävässä neliöluvussa se ei saisi silti näkyä. Hankala yhtälö, Miettinen miettii.

Noin 50 prosenttia eteläpohjalaisista asuu omakotitalossa.

– Silti suuri ongelma on se, ettei markkinoilla ole kysyntää vastaavia perheasuntoja hintaluokassa 250 000. Ne joilla niitä on, empivät myymistä edellä todetuista syistä.

Esimerkiksi Tanelinrannassa tyypillinen omakotitalo maksaa noin 220 000 euroa ja Kertunlaaksossa 300 000 euroa.

Viimeisen vuoden aikana keskimääräinen ostohinta on pudonnut noin 20 000 euroa. Ennen korkojen nousua se oli noin 140 000 euroa. Nyt keskimääräinen ostohinta on noin 120 000 euroa.

Hyvä kohde menee silti edelleen kaupan – ja äkkiä.

– Hiljattain meillä myytiin eräs omakotitalo kuudessa tunnissa. Se taisi olla firman ennätys tällä vuosituhannella, Miettinen naurahtaa.

Kyseessä oli 140-neliöinen, uudehko, halutulla alueella sijaitseva omakotitalo. Pihan lisäksi löytyivät hyvät varastotilat ja autokatos.

– Se oli myös oikein hinnoiteltu, mikä sinetöi nopeat kaupat.

Suomalaisten asunnonvaihtoväli on nykyään noin viisi vuotta.

– Se on koko ajan tiivistynyt. Nykyään muutetaan helpommin tilan ja työn perässä.

Hintahaarukka on laaja

OP Kodin kohteissa tämänhetkinen hintahaarukka on laaja, noin 60 000–350 000 euron välissä.

Eniten asuntokauppaa tehdään hintaluokassa 200 000 euron molemmin puolin, olipa kohde mikä tahansa.

– Ihminen ostaa käytettävissä olevalla rahalla. Lainansaantikin on tiukentunut, Miettinen toteaa.

Seinäjoella on tällä hetkellä 25 kiinteistövälitystoimistoa ja välittäjiä toistasataa. Se on raju määrä näin pienelle markkina-alueelle.

– Seinäjoella pitäisi tehdä kuukaudessa noin sata asuntokauppaa. Se olisi sellainen normaali tilanne. Syyskuussa tehtiin 60. Siitä ei riitä edes yhtä kauppaa per välittäjä.

Miettisen mukaan välitysalalla eletäänkin nyt vaikeita aikoja. Hän toivoo, että alan yritykset tekisivät kaikkensa, jottei osaaminen karkaisi muille aloille. Sen estämiseksi työntekijöille voitaisiin tarjota vaikkapa takuupalkka ja muita kannustimia.

– Välitysliikkeen tase on yhtä kuin henkilökunnan osaamisen taso. Olisi ikävää, jos tälle alalle kävisi samoin kuin ravintola-alalle kävi koronan myötä.

Kun Miettinen palveli Yorkin herttuatarta

Petteri Miettisellä on myös toinen ammatti. 1990-luvulla hän opiskeli hotelli- ja ravintola-alan esimieheksi. Opintoihin sisältyi puolen vuoden työharjoittelu Lontoossa vuonna 1995.

– Sain paikan Mosimann’s-ravintolasta, jolla oli ja on yhä korkea status ravintolamaailmassa. Jäsenillä on kymppitonnin vuosimaksu vain siitä ilosta, että pääsevät syömään siellä, Miettinen kertoo.

Eräänä keskiviikkoaamuna ravintolan henkilökunnalle kerrottiin, että viikonloppuna tulee erikoisvieraita, kahdeksan hengen seurue. Talossa alkoi ankara arvuuttelu.

– Vasta perjantaina neljän jälkeen saimme kuulla, että illalla saapuu Yorkin herttuatar Sarah Ferguson ja seitsemän hänen ystävätärtään. Saman tien koko väki meni ihan puihin. Kukaan ei uskaltanut tarjoilla heille, koska kaikki pelkäsivät mokaavansa jotain. Kuninkaalliset ovat niin älyttömän iso juttu briteille.

– Katselin sitä hermoilua aikani. Sitten ilmoitin, että minä voin tehdä sen. En osannut jännittää, koska hätinä tiesin, kenestä oli kyse, Miettinen nauraa.

Hän sai kahden kohdan pikakoulutuksen kuninkaalliseen palveluun:

1. Katso koko ajan, että herttuattarella on kaikki hyvin.

2. Älä vain mokaa mitään.

– Illalla kuninkaallinen seurue tuli oven eteen hienoilla autoilla. He olivat heti todella rentoja ja ystävällisiä. Tarjoilin viiden ruokalajin illallisen enkä tainnut töpeksiä mitään. Siitä jäi mukava muisto.

Miettinen teki tuonakin päivänä 12 tunnin työvuoron.

– Kysyin työkavereilta, saako täällä mitään ylityökorvauksia. Minua katsottiin todella pitkään alta kulmien, hän muistelee.

– Ymmärsin, että oli syytä olla iloinen, kun sai raataa juuri Mosimann’silla. Hyvä kokemus se olikin. Työntekijällä ei kuitenkaan ollut juuri oikeuksia tuon ajan takapajuisessa Englannissa.