Neiti Aika asuu puhelinmuseossa – Ilmajoelta löytyy roppakaupalla puhelimen historiaa

Pihaan saapuessa katse kiinnittyy ensimmäisenä korkeaan puhelinmastoon. Maston vieressä on 1930-luvulla rakennettu jugend-talo, jossa sijaitsee Ilmajoen puhelinmuseo.

Rakennus siirtyi Etelä-Pohjanmaan puhelimen omistukseen vuonna 1976, jolloin siitä tuli puhelinkeskus. Etelä-Pohjanmaan Puhelin ja Vaasan Puhelin yhdistyivät Vaasan Läänin Puhelimeksi (VLP) vuonna 1989.

80-luvun lopulla taloon tuli uusi puhelinkeskus, joka on toiminnassa edelleen. Vähemmän tilaa vievän puhelinkeskuksen myötä osa rakennuksesta jäi tyhjilleen. Kiinteistön myymistä suunniteltiin, mutta se ei onnistunut, sillä talo on suojeltu.

Työntekijät saivat ajatuksen, että rakennus olisi mitä parhain paikka suunnitelmissa olleelle puhelinmuseolle. Entisen Säästöpankin talon vanhoihin pankkiholveihin oli nimittäin jo kerääntynyt runsaasti puhelinalan materiaalia.

Ammattilaiset asialla

Hanke onnistui. Museon toiminnasta vastaa Ilmajoen puhelinmuseo ry, jonka jäsenet ovat eläkkeellä olevia puhelinalan ammattilaisia. Yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Rajamäki työskenteli talon puhelinyhtiöillä 44 vuotta. Museon alkutaipaleesta hän kertoo seuraavasti.

– Rakennuksen sisätiloja alettiin entisöidä ensin pienitöisemmin. Kun VLP:n silloinen toimitusjohtaja Erik Sjöberg kuuli projektista, tuli siihen lisää vauhtia ja volyymia.

Rakennus saneerattiin talon hengen mukaisesti museokäyttöön sopivaksi. Erityisesti kokoustilojen kunnostamiseen kiinnitettiin huomiota, jotta ne sopivat jugend-talon henkeen. Museon ovet avautuivat kävijöille vuonna 2007.

Arkistojen kätköissä

Museon esineistö koostuu pääasiassa Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ja Kokkolan Puhelimen varastoihin ajan saatossa kertyneistä laitteista, asiakirjoista ja työkaluista. Osa esineistä on saatu lahjoituksena työntekijöiltä. Museon irtaimiston omistaa yhdistys. Kiinteistö kuuluu Elisa Oyj:lle.

Kellarista löytyy vinot pinot paperisia asiakirjoja. Tallessa ovat esimerkiksi puhelinluettelot vuodesta 1900 aina vuoteen 2017 asti, jolloin viimeinen paperinen puhelinluettelo julkaistiin.

Arkistossa olevista asiakirjoista on Rajamäen mukaan esimerkiksi selvitetty, milloin on asennettu suvun ensimmäinen puhelinliittymä.

Neiti Ajan tasalla

Rajamäki esittelee vempeleitä ja vekottimia varmalla otteella. Tiedot ja tarinat tulevat kuin apteekin, tai pikemminkin puhelinmuseon, hyllyltä.

Laitteista muistoja vanhemman sukupolven keskuudessa herättää erityisesti Erikssonin Neiti Aika -koneisto vuodelta 1949. Nuoremman sukupolven edustajalle, jolle Neiti Aika ei ole tuttu, Rajamäki avaa asiaa seuraavasti.

– Kun ei ollut kännyköitä tai mitään, mistä tarkistaa aikaa, soitettiin Neiti Ajalle. Ääni toisessa päässä kertoi soittajalle senhetkisen ajan sekunnin tarkkuudella.

Äänilevyjä hyödyntävää tekniikkaa käytettiin muihinkin tarkoituksiin. Esimerkiksi seurakunnan numeroon soittamalla kuuli levylle nauhoitetun päivän sanan. Myös veikkaustuloksia pystyi tarkistamaan nauhalta soittamalla.

Puhelinlangat poikki

Museon vintin seinille on ripustettu vanhoja työkaluja. Niitä on käytetty puhelinkaapeleiden asentamisessa ja korjaamisessa.

Ylhäällä olevalla pitkällä kangella on kaivettu maahan kuopat puhelinpylväitä varten. Sen käyttäjällä on pitänyt olla ruista ranteessa, sillä kanki on kauttaaltaan rautaa.

Rajamäki kertoo, millaista kaapeleiden korjaaminen oli 1960-luvulla. Kulkupelinä saattoi toimia reittiliikenteen linja-auto, jonka kyytiin korjaaja hyppäsi.

– Korjaaja istui linja-auton sisällä moottorikannen päällä. Sieltä hän yritti nähdä, mistä kohtaa puhelinlanka oli katkennut. Matkustajat auttoivat parhaansa mukaan. Kun kohta löytyi, jäi korjaaja kyydistä tekemään työnsä. Linja-auto jatkoi matkaansa. Korjaaja kulki takaisin polkupyörällä, joka hänellä oli mukana linja-autossa.

Trendien perässä

Vitriineissä on vierekkäin kymmeniä erimerkkisiä ja -mallisia matkapuhelimia. Hyllystä löytyvät esimerkiksi Nokian klassikkomalli 3310 sekä ensimmäinen, täysin käyttämätön iPhone.

Osa malleista on ulkonäöltään erikoisempia. Eräs muistuttaa äänityslaitetta, toinen taas pelikonsolia. Puhelinten suunnittelussa on haluttu olla ajan hermoilla.

– Matkapuhelimissa näkyvät kunkin ajan trendit. Kun pelikonsolit olivat suosiossa, tehtiin myös puhelimista niiden näköisiä, Rajamäki selvittää.

Puhelintekniikan kehittyminen oli jo tuolloin nopeaa. Uusia malleja tuli ulos jatkuvalla syötöllä eikä kaikkia edes ehditty myymään käyttäjille asti.

– Kun taskutietokonetta muistuttava matkapuhelin tuli markkinoille, julkaistiin heti perään parempi malli. Vanhempaa ei ehditty myymään montaa kappaletta. Luulen, että ne ovat jääneet varastojen perukoille.