Nyt napsahti napakymppi - Seinäjoen kaupunginteatterin monipuolinen komedia ilahduttaa ajankohtaisuudellaan

Uusi teatterikappale on aina iloinen asia, niin nytkin. Kekkosen tytär palkittiin vuoden 2021 parhaana näytelmätekstinä, eikä syyttä. Kirjailija Taina Latvalan juonima komedia on timanttinen ja käänteiltään ilahduttavan kimurantti.

Tarinankuljetuksen lisäksi Latvala osaa kirjoittaa iskeviä punch-lineja, hersyviä huipennuksia, jotka putoilevat tehokkaasti kuin aikoinaan äänet Kekkoselle.

Esitys ei kuitenkaan ole pelkkää hekottelua. Mukana on monta syvällisempää sivujuonnetta yksinäisyydestä tasa-arvon ongelmiin ja julkisuuden kiroihin. Kaikki ei myöskään ole sitä miltä näyttää, sillä rapatessa roiskuu.

Lapualaissyntyisenä Latvala taitaa nasevan murteen, joka taittuu myös junankuljettamilta näyttelijöiltä.

Vahvoja naishahmoja

Marjut Sariola on mainio Maija Vähä-Peltola, 77-vuotias maatalon emäntä ja leskirouva, jonka värikäs nuoruus 60–70-lukujen Lapualla alkaa paljastua vähän kerrassaan.

Kun Maija raottaa menneisyyttään viisikymppiselle tyttärelleen Katariinalle (Mia Vuorela), tarina saa riemastuttavat siivet. Masentunut keski-ikäinen ”Kata” nousee kaiken tuhkansa keskeltä kuin Feeniks-lintu ja lehahtaa hetkessä kansakunnan kaapin päälle. Gallupit ampuvat katosta läpi ja alkaa näyttää siltä, että Suomen seuraava presidentti löytyy Lapualta.

Vuorelan roolityö on rautaa. Valtiomiesmittarilla arvioituna hän olisi uskottava keulakuva mille tahansa hallituspuolueelle koska tahansa.

Maijan nuorempaa tytärtä, Leenaa, esittää Natalil Lintala. Lääkeriippuvainen Leena on kovia kokenut helsinkiläispoliitikko, joka saa kuitenkin viimeisen sanan.

Vahvojen naisten näytelmässä on tärkeä osansa myös miehillä. Jussi Lukàcs on Ruotsista Suomeen muuttanut toimintaterapeutti, Esa Ahonen ja Jani Johansson lapualaisia kuntapoliitikkoja. Monikulmaisen kolmikon kautta tarinaan saadaan niin draamaa kuin komiikkaakin.

Todettakoon, että näytelmästä nauttimisessa auttaa, jos tietää, millainen maine ja merkitys presidentti Kekkosella on ollut yhtenäiskulttuurin aikaisessa Suomessa.

Tässä hetkessä kiinni

Kivikasvoista tuttu Ismo Sajakorpi pitää ohjaajana tarinan monet langat tukevasti käsissään. Kohtauksia vaihdetaan toistuvasti pimeän näyttämön ja musiikin kautta, mutta vanhahtava ratkaisu toimii hyvin.

Riikka Aurasmaan lavastus on lämmin ja kotoisa, samoin puvustus, joka tarpeen tullen osaa myös säväyttää.

Kekkosen tytär on tässä hetkessä niin kiinni kuin olla voi. Presidentinvaalit ovat alkamassa toden teolla ja ehdokkaat hiovat kampanjoitaan. Näytelmävalinta osoittaa kaupunginteatterilta hyvää pelisilmää.

Teemaleivostaan myöten mietitty komediakakku on koko lailla napakymppi meille vähän vanhemmille katsojille.