36, 57, 78, 18... Kuka saa bingon?

Bingoa on pelattu puoli vuosisataa, mutta sitä pidetään edelleen syntisenä paheena. Epari kävi katsomassa, mitä bingoillassa tapahtuu.

 

Numerot kaikuvat Ilmajoen Koskenkorvan liikuntahallin kaiuttimista, kun Heikki Kuula luettelee elektronisen arvontakoneen syöttämiä lukuja. Onnettaren kätyriä vastapäätä istuu pienten pöytien ympärillä satakunta henkeä. Kaikki tuijottavat vakavina edessään olevien papereiden lukuja ja naputtelevat niihin pisteitä paksulla tussilla samaa vauhtia kuin Kuula arpoo numeroita nappia painamalla.

Olin etukäteen kuvitellut tapahtuman aivan toisenlaiseksi. Luulin astuvani naurua ja riemua täynnä olevaan saliin, jossa arvontapelin voittonumerot putoilevat Veikauksen lottokoneen pienoismallista. Näin oli kuulemma 1970–1990 -luvuilla, jolloin bingo eli kulta-aikaansa. Silloin tupaten täynnä olevia bingosaleja oli joka niemessä ja notkossa. Ilmajoellakin pelattiin 70-luvulla ainakin viidessä paikassa.

Viime vuosikymmeninä pallot on laitettu pussiin lähes joka pitäjässä. Nyt maan isot bingosalit on laskettavissa melkein yhden käden sormilla. Seinäjoella viimeinen bingo huudettiin heinäkuussa, jolloin Maila-Jussien pyörittämä Jussi-bingo sulki ovensa.

Koskenkorvan Urheilijoiden vetämää bingoa pelataan perjantaisin. Jännitysnäytelmä alkaa illalla seitsemältä, mutta pöydät täyttyvät heti kuuden jälkeen. Suurin osa pelaajista on tuttuja vuosikymmenten takaa ja ennen H-hetkeä halutaan vaihtaa kuulumisia. Toimittajalle ei sen sijaan haluta puhua. Kirkkaasti valaistussa salissa leijuu kummallinen salamyhkäisyys.

– Olemme voittaneet suomenmestaruuksiakin, mutta emme halua, että kukaan tietää pelaamisestamme. Bingo on monen mielestä pahempi paikka kuin kapakka. Moni pitää pelaamista syntisenä touhuna, nimettömänä pysyttelevä seurue avaa tilannetta.

Kuvaan ei halua kukaan. Järjestäjä joutuu pyytämään toimittajaa laittamaan kameran pois ennen pelin alkua, että väki uskaltautuu saliin. Pelko tuntuu kummalliselta, sillä harva lurkkii selkänsä taakse ennen kun uskaltaa jättää lottokupongin. Rahapelejäkin hakataan avoimesti markettien auloissa.

Koskenkorvan Urheilijoiden bingo viettää tänä syksynä 50-vuotisjuhlaansa. Vuosikymmenet talkoojoukoissa olleet Pentti Luhtala, Heikki Kuula ja Risto Yli-Rasku arvelevat, että Koskenkorvan bingo on Suomen vanhin. Jo ensimmäisenä iltana sali oli tupaten täynnä. Sana kiiri ja pian väki ei enää mahtunut sisään. Ratkaisuksi keksittiin niin sanottu autobingo. Siinä osa pelaajista istui autoissa ja kuunteli numeroita ulkona olevista kaiuttimista. Kun numerot olivat bingovoiton vaatimassa järjestyksessä, pelaaja painoi räikkää ja rivien tarkistaja kiisi paikalle.

Huippuvuosina väkeä haalittiin viinatehtaan juurelle viidellä linja-autolla ympäri maakuntaa. Alkuhuumassa bingoa pelattiin kolme kertaa viikossa.

 

Teksti:

Virpi Kupiainen-Ämmälä

Lue koko juttu Eparista 6.2.2018.

>>>>>>> Stashed changes