Läheisen kuolema tuo eteen lukuisia päätöksiä, joihin ei ennalta osaa varautua. Hautaustestamentti takaa vainajan viimeisen tahdon toteutumisen.
Omien hautajaisten miettiminen on vaikeaa. Voi vain kuvitella, miten hankalaa asioista päättäminen on kuolleen omaisille.
Hirvilammin hautaustoimiston yrittäjä Sari Koukkari tietää, etteivät suomalaiset halua ajatella omaa kuolemaansa eikä asiasta juuri puhuta.
– Edes puolisot eivät välttämättä tiedä toistensa toiveita. Surun hetkellä on siksi monta asiaa päätettävänä. Asioita pohditaan usein pitkään, sillä vainajan toiveita halutaan kunnioittaa ja hautajaisten halutaan jotenkin viestivän vainajan persoonallisuutta.
Lähiomaisten työ helpottuu melkoisesti, jos vainaja on kirjannut ylös toiveitaan. Suuri osa jättää listan pöytälaatikkoonsa. Virallisia hautajaistestamentteja säilytetään hautaustoimistossa.
Seinäjoella hautaustestamentteja tehdään parikymmentä vuodessa. Se on Koukkarin mielestä valitettavan vähän.
– Läheisen kuolema on raskas prosessi. Omaiset ovat yleensä todella helpottuneita, jos vainaja on päättänyt asiat etukäteen.
Hautajaissuunnittelun voi viedä niin pitkälle, että maksaa viimeiset juhlansa etukäteen. Käytännössä homma toimii siten, että asiakas avaa tilin, jonka käyttöoikeus siirtyy hänen kuollessaan hautaustoimistolle.
Hautaussuunnitelmien tekomäärää on vaikea arvioida, sillä vain pieni osa Hautausjärjestelyni-vihkon hakeneista palauttaa täytetyt kaavakkeet. Omaisten kannalta ei kuitenkaan ole väliä, löytyvätkö vainajan toiveet kotoa vai hautaustoimistosta.
Etelä-Pohjanmaalla hautajaiset järjestetään hyvin perinteisin menoin. Vainajan persoonallisuus näkyy pienissä yksityiskohdissa kuten arkun kukkalaitteissa ja lempivirsissä.
Kurikan kirkkoherra, Etelä-Pohjanmaan rovastikunnan lääninrovasti Heikki Sariola on 35 vuotta kestäneen uransa aikana nähnyt vain muutaman hautaustestamentin. Tavallisimmin vainaja ilmaisee toiveensa vapaamuotoisella kirjeellä. Tyypillisimmät pyynnöt liittyvät siihen haluaako vainaja arkku- vai uurnahautauksen, ovatko hautajaiset julkinen vai yksityinen tilaisuus ja mille paikkakunnalta vainaja haluaa viimeisen leposijan.
Teksti:
Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue koko juttu Eparista 9.1.2019.
