Uutiset

Husky on luotu juoksemaan

Hanna Tuppi saa pidellä reen ohjaksista kunnolla kiinni, kun koiravaljakko pistää parastaan möykkyisellä metsätiellä. Kuvat Virpi Kupiainen-Ämmälä
  • Epari

Eksoottinen koiravaljakkoajelu mielletään usein Lapin lomien huviksi, mutta arktisia rekikoiria löytyy lakeudeltakin. Hyppää kyytiin, nyt mennään!

Korviavihlvoa ulvonta täyttää tienoon. Kolmisenkymmentä siperianhuskya odottavat malttamattomina liikkeellelähtöä. Hetken pitää vielä kestää, sillä matkaan ei päästä ennen kun koiraat on saatu valjakossa oikeille paikoilleen. Ulina voimistuu, kun valjakot saavat peräänsä reen. Tässä vaiheessa koirat eivät tunnu kuulevan eivätkä näkevän mitään. Ne odottavat vain yhtä käskyä.

– Mennään! huutaa reen jaluksilla seisova Johanna Suokko ja edessä olevat neljä koiraa säntäävät matkaan.

Perässä seuraa puolenkymmentä valjakkoa. Alueen koiraharrastajat ovat kokoontuneet Johanna ja Jarkko Suokon luo Nurmon Hippiin testaamaan pariskunnan treenimaastoa. Itse istun Linda Hautalan ohjaamassa reessä.

Lenkille lähdetään porukalla tavallista vauhdikkaammin. Ulvonta vaimenee. Koirien mielenkiinto ja energia kohdistuvat nyt vain matkantekoon.

Siperianhusky on alkukantainen työkoira, joka on luotu juoksemaan. Poikkeuksellisen sitkeät koirat ovat olleet aikanaan Alaskassa ja Siperiassa ainoita kulkupelejä. Kevyet ja pienet koirat pääsivät sinnekin, minne hevoset eivät jaksaneet upottavassa lumihangessa kahlata.

Suomessa huskyt ovat työkoirina lähinnä Lapissa, missä ne ajeluttavat turisteja. Etelä-Pohjanmaalla lajin tosiharrastajia on kymmenkunta, mutta rekiajaluilla ei ainakaan vielä tehdä bisnestä.

Huskyjen omistajat ovat oma lajinsa. Valjakko vaatii vähintään neljä koiraa. Monella lajin harrastajalla nälkä on kasvanut syödessä ja koiria on aitauksessa kymmenkunta. Tämä ei kaupunkioloissa onnistu. Suokkojen pihapiirissä on isot koira-aitaukset. Niin on myös naapurissa asuvalla Jani Koivumäellä, joka innostui rekikoirista vaimonsa Tuulian kanssa seitsemän vuotta sitten. Nyt pariskunnalla on 11 koiraa.

– Pitäähän molemmilla olla oma valjakko, mies perustelee.

Maarit Alppisen kennelissä hännänheiluttajia on saman verran. Ilmajoen Tuomikylässä asuva nainen pääsee treenaamaan koiriaan rauhallisilla kyläteillä tai kodin vierestä lähtevällä Elämysreitistöllä.

– Tänä talvena olen taas muistanut, mikä lajissa viehättää. On ollut aivan mahtavaa liikkua koirien kanssa lumisessa metsässä.

Kun lumet sulavat, valjakko saa vedettäväkseen pienet kärryt tai esimerkiksi mönkijän.

– Kevään ja syksyn kurakossa ajaminen on kaikkea muuta kuin idyllistä. Kuski ja koirat ovat yltä päältä ravassa. Oli sää mikä tahansa, huskyja on pakko juoksuttaa monta kertaa viikossa.

Koiralaumaa ei ole helppo viedä kenellekään hoitoon, joten ulkomaanlomia huskyharrastajat eivät juuri vietä. Mustasaaressa asuvalla Pia Lumpeella olisi siihen kyllä likietuinen mahdollisuus.

– Asun meren rannassa ja pääsisin ajamaan vaikka Ruotsiin saakka, nainen nauraa.

Seitsemän koiran omistaja lomailee lemmikkiensä ehdoilla.

– Käymme Lapissa. Pakkaamme koirat autoon ja varaamme mökin, minne saa viedä eläimiä. Enimmillään mökissä on ollut 13 koiraa. Lomamme on sitä, että minä ajatan koiria ja mies kulkee mukana moottorikelkalla.

Pitkässä valjakossa vauhti saattaa nousta neljäänkymppiin. Varovainen on oltava. Jos kuiski putoaa kyydistä, vauhdista hurmioituneet koirat eivät jää omistajaansa jää odottelemaan.

– Kaaduin hiljattain tosi pahasti, kun tasapaino petti lähdössä. Vakavia vaurioita ei tullut, mutta sen jälkeen kypärä on ollut päässä.

Lummetta lajissa viehättää onnettomuudesta huolimatta edelleen juuri vauhti.

– Aina pitäisi päästä lujempaa ja lujempaa. Oma viehätyksensä on luonnossa olemisessa ja siinä, että koirat toimivat niin kuin ne on opetettu.

Teksti:

Virpi Kupiainen-Ämmälä

Katso video huskykyydistä Eparin Facebook-sivulta.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka