Vielä ei ole pakkasta, mutta kun lentäjä astuu avokoneeseen, on päällä oltava pilkkihaalarit ja vanhanajan lentäjänlakki.
– Yläilmoissa alkaa olla jo kylmä. Etenkin takaohjaamossa pyörii tuuli aika lailla. Kone sinänsä on lento- ominaisuuksiltaan hyvä, Rauno Sydänoja kuvailee.
Hän on yksi kymmenestä uudelleenrakentajasta, joiden ansiosta maakunnan taivasta koristaa nyt yli 80-vuotias Klemm.
Muut koneenrakentajat ovat Niilo Ala-Könni, Jaakko Hautamaa, Matti Soininen, Keijo Koskinen, Seppo Välkkilä, Heikki Rasku, Matti Kullas, Matti Viitala ja Kari-Matti Luoma ja Pentti Saaristo. Raimo Ritola ja Timo Vähäkangas ovat jo edesmenneet.
Ryhmässä on monen alan ammattilaisia ja kaikille on löytynyt tekemistä. Klemmiprojektiaan varten miehet perustivat Lakeuden ilmailuosuuskunnan.
Työmaa on ollut pitkä. Vuosina 2008–2021 hartiapankkiin on kertynyt yli 10 000 tuntia. Rahaakin on kulunut osien hankintaan muutama kymppitonni. Lopussa kiitos kumminkin seisoo.
– Työ on ehdottomasti kannattanut. Ollaan tyytyväisiä, että on oltu sitkeitä. Nyt konetta on tosi hieno lentää, Sydänoja pukee sanoiksi yhteisiä tuntoja.
– Suurimman työn meistä on tehnyt Niilo Ala-Könni. Hän on ollut porukan primus motor.
Konetta on rakennettu E-P:n ilmailukerhon hallissa, Ala-Könnin autotallissa ja Rintamäen Verhoomossa.
– Välillä konetta on vedetty ilman siipiä paikasta toiseen auton peräkoukussa.
”Ilimajoen Klemmi” on siipien kärkiväliltään 13 metriä. Rungon pituus on kahdeksan metriä. Korkeutta on noin kaksi metriä. Runko ja siivet ovat puuta, suomalaista mäntyä.
– Koivu ja kuusi ovat liian painavia puita. Mänty on lentokoneita varten, Sydänoja kertoo.
Tähän mennessä Klemm on noussut ilmaan viidesti. Ensi vuonna sille kertynee jo noin 40 lentotuntia, Sydänoja arvioi.
Alkuvaiheessa suoritamme koelento-ohjelman, jonka pituus on 45 lentotuntia. Siinä noudatetaan tekemäämme ja Traficomin hyväksymää lento-ohjelmaa.
– Tämä on kuitenkin ennen muuta nautintokone. Ei sillä lähdetä hoitamaan asioita vaikkapa Jyväskylään, vaikka niin voisi helposti tehdäkin. Klemmillä lennetään ilmailun ilosta, lähinnä maakunnan alueella, Sydänoja sanoo ja vertaa harrastusta museoautoiluun.
Nyt kone majailee Rengonharjun lentokentän alueella vuokrahallissa.
– Tässä kuussa tehdään vielä pari–kolme lentoa. Talveksi otetaan siivet irti ja vedetään pressu päälle.
– Keväällä Klemm pääsee taas taivaalle. Kausi alkaa huhtikuussa, Sydänoja kertoo.
Varsinais-Suomen Ilmapuolustusyhdistys tilasi koneen keväällä 1938. Tunnukseksi tuli OH-ILL.
Marraskuussa 1939 Klemm pakko-otettiin Ilmavoimien käyttöön, ja sijoitettiin Kauhavalle. Tällä matkalla kone vaurioitui korjauskelvottomaksi. Ilmeisesti joku lennonopettaja törmäsi laskussa IT-pesäkkeen suojakatokseen, jolloin runko ja toinen siipi katkesivat.
Ilmavoimat lunasti koneen, ja jäännökset siirrettiin Jämille. Jo jatkosodan aikana nuori purjelentäjä Harald Tandefelt oli nähnyt ne siellä, ja kun sodan jälkeinen lentokielto päättyi, romut ostettiin Hämeenlinnaan tarkoituksena ryhtyä korjaustöihin.
Lentokoneiden saanti oli tuohon aikaan kiven alla, joten Klemm päätettiin kunnostaa täysin. 50-luvulla ILL palveli hinauskoneena muun muassa Pallaksen aaltoleirillä.
1962 koneen hankki lentäjäporukka Kauhavalta, joka käytti sitä koulukoneena. Kauhava koitui nyt toisen kerran Klemmin kohtaloksi. Sille ei löytynyt hallipaikkaa ja ulkosäilytys teki puukoneelle pian tehtävänsä: OH-ILL katsastettiin viimeisen kerran 1963 ja poistettiin rekisteristä romutettuna vuonna 1969.
Kauhavalta se päätyi useiksi vuosiksi tolpan nokkaan naantalilaisen ”Auringonlaskun huoltamon” pihaan. Kun kone alkoi olla jo liian laho nököttämään paalun päässä, siirrettiin se huoltamon omistajan puutarhaan.
70-luvun lopulla pitkän linjan ilmailija Esa Passila kuuli Klemmistä ja korjasi sen talteen.
Kone oli tuossa vaiheessa niin raato, että siirrettäessä siitä katkesi lahonnut siipi. Hirth-moottorin olivat saksalaiset ostaneet äkättyään Klemmin huoltamon pihassa. Laskuteline oli lähtenyt varaosiksi Turkuun. Muutoin kaikki metalliosat olivat tallella.
80-luvun alussa eläinlääkäri Aulis Manninen kiinnostui hylystä. Mannisen ostotarjoukseen Passila vastasi: ”Se on sitte kallis … maksaa litran pirtupullon”.
Kaupat syntyivät.
Ilmajoella asunut Manninen aloitti Klemmin rakentamisen vuonna 1983. Hän teki siihen uudet siivet sekä siivekkeet diplomi-insinööri Tuomo Tervon laatimien piirustusten pohjalta. Puuraaka-aineen sekä erilaisten liimaseosten vetolujuuskokeet teki Rauno Sydänoja.
Manninen sai siivet valmiiksi 80-luvun lopussa samoin kuin niitä yhdistävän runkopalkin osan. Eläköidyttyään hän jatkoi rakentamista Pihtiputaalla, kunnes totesi, ettei saa konetta valmiiksi.
E-P:n Ilmailukerho osti keskeneräiset osat vuonna 2005. Kolme vuotta myöhemmin nykyinen rakennusporukka aloitti.
Vuonna 2015 perustettiin Lakeuden ilmailuosuuskunta, joka osti projektin kerholta.
Alkuperäisen runkoraiskan puuosista kerhon rakennusporukka mittasi ja Matti Soininen teki piirustukset.
Moottoriksi löytyi Tšekissä 30-luvulla valmistettu Walter Minor -rivinelonen, jossa sylinterit riippuvat alaspäin. Uudelleenvalmistetut osat täsmäävät täysin alkuperäisiin.
Kaikki koneessa on käytännössä uutta. Alkuperäisestä on käytetty se mikä on pystytty, eli lähinnä muutamia metalliosia.
Tero Hautamäki
