Vaasan-radan viereisestä Niemistönmaan metsästä löytyy jännittävä alue, jolla on Seitsemästä veljeksestä lainattu nimi Impivaara. Piikkilanka-aidan ympäröimältä alueelta löytyy pitkiä parakkirivistöjä. Niiden välissä on kulkenut nyt jo purettu rautatie.
– Puretussa rautatiessä meni kaksi rataa rinnakkain. Siihen olisi saanut vaikka resiinarallin kilparadan, pohtii alueen tunteva niemistöläinen valtuutettu, Kari Homi.
–Seinäjoen kaupunki on ostanut Impivaarasta 24 hehtaaria. Yksitoista hehtaaria jäi vielä valtiolle.
Laaja parakkialue on pääosin tyhjillään. Kaupungin varastossa säilytettiin muun muassa vanhan kauppalantalon hirsiä. Talo pystytettiin Piirin alueelle. Nyt se toimii Steiner-kouluna.
Kari Homi muistelee käyneensä lapsena luistelemassa suljetulla parakkialueella. Siellä on edelleen pyöreä lampi, joka saa vetensä lähteestä.
– Impivaara on niin erikoinen alue, että sinne voisi järjestää vaikka asuntomessut, Kari Homi ehdottaa.
Impivaaran alueella todella on erikoinen historia. Ilmajokelainen historianharrastaja Esko Rajala kirjoittaa vuoden 2006 Seinäjoen varrelta -julkaisussa, että osuuskunta Itikan alkuaikoina sikala haluttiin viedä kauemmas asutuksesta eli Itikanmäeltä. Impivaaraksi nimetty paikka löytyi Niemistönmaalta Mäenpään talon mailta.
Talvisodan jälkeen vuonna 1940 Impivaaraan alettiin rakentaa puolustusvoimien elintarvikevarikkoa. Seinäjokea oli pommitettu ja valtion viljavarastokin oli saanut osuman. Ehkä tästä syystä varikko tehtiin syrjäiselle paikalle.
Jatkosodan aikana venäläisiä sotavankeja sijoitettiin töihin muun muassa maatiloille. Impivaaraan perustetun työleirin vangit rakensivat elintarvikevarikon. Varsinainen vankileiri sijaitsi varastoalueen ulkopuolella nykyisen Destian paikkeilla.
– Aikuisilla ei juurikaan ollut mahdollisuutta päästä piikkilanka-aidan ympäröimälle alueelle, mutta lapset saattoivat tehdä kauppaa vankien kanssa. Vangit olivat yleensä taitavia käsistään ja tekivät pieniä koristeita ja rasioita, Esko Rajala kertoo.
Suuria varastorakennuksia pystytettiin yhteensä kaksitoista. Tulipalon varalta ne tehtiin vuorotellen tiilestä ja puusta. 60 metriä pitkät ja 15 leveät varastot rakennettiin metristen betonitolppien varaan. Näin taattiin tuotteiden säilyvyys, kun tuuletus toimi hyvin rakenteissa.
– Sota-aikana varastoissa säilytettiin muun muassa näkkileipää, puolukoita, jauhoja, ryynejä ja perunaa. Alueella oli ruokala ja toimistorakennuksia. Kaikkiaan Impivaarasta löytyi 35 rakennusta, Rajala tietää.
Sotien jälkeen Elintarvikevarikko 2 lopetettiin. Impivaaran aluetta alettiin siirtää valtion viljavaraston haltuun. Puolustusvoimien käyttöön jäi muutama rakennus.
Valtion viljavarastolla ylityönjohtajana työskennellyt Rajala kertoo, että vuonna 1959 Impivaaraan rakennettiin suuri viljan tasovarasto, jolla on pituutta yli 200 metriä.
Junat veivät viljaa Neuvostoliittoon. Pohjanmaan kauraa kulkeutui myös Yhdysvaltoihin. Vaasassa käytiin lastaamassa valtamerilaivoja. Tätä jatkui vuosikymmeniä.
– Sitten tuli EU. Se muutti kaiken. Ennen viljavarasto teki äärettömän suurta viljakauppaa, mutta toiminta lopetettiin, Rajala muistelee.
– Valtiolle jäi vain viljan varastointi ja käsittely. Viljan liiketoiminta siirtyi kaupoille. Vuosituhannen vaihtuessa armeija luopui lopuistakin varastoistaan. Puolustuslaitoksen omaisuus maa-alueineen siirtyi Senaatti-kiinteistölle, Esko Rajala päättää kertomuksensa.
Kaanaanmaa on Seinäjoen suurin saari
Ajelen Itikanmäeltä kohti Ylistaroa. Jyhkeät kerrostalot jäävät taakse. Eteen aukeaa viljava Alajoen kulttuurimaisema. Ei ihme, että Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra Emil Oskar Ojalan kerrotaan huudahtaneen: Tämähän on kuin Kaanaanmaa!
Viljapeltojen jälkeen Kaanaanmaan eli Niemistönmaan maasto muuttuu vaihtelevaksi. Peltojen rinnalle tulee mäkiä, mutkia ja kallioitakin. Arvokkaiden sukutilojen joukkoon on rakennettu uusia taloja ja asuntoalueita.
Niemistönmaa on kaupungin kyljessä oleva maaseutumainen kyläyhteisö, jonka Alajoen lakeus erottaa omaksi saarekkeekseen. Asukkaita alueella on runsaat tuhat.
– Niemistönmaa on entistä Seinäjoen maalaiskuntaa. Kun Seinäjoen kaupunki perustettiin 1960, Niemistön alue pantiin rakennuskieltoon. Piti olla vähintään hehtaarin tontti, että sai rakennusluvan, kertoo niemistöläinen kaupunginvaltuutettu Kari Homi.
Hehtaarisääntö poistui 1990-luvun puolivälissä. Kari Homi kertoo, että silloin jo 4000 neliön tontti riitti rakennuslupaan.
– Niemistönmaan ikärakenne on viime vuosina muuttunut voimakkaasti. Lapsiperheitä on tullut lisää. Ajanmukainen koulurakennus ja viime vuonna valmistunut päiväkoti houkuttelevat perheitä.
Seinäjoen kaupunki on ostanut Niemistön koulun läheltä ison maa-alueen, jonne mahtuu jopa 200–300 tonttia. Homi kiittelee kaupungin maahankintaa menestyksekkäästä toiminnasta.
Kari Homi tunnetaan myös Kaanaa Linesin viimeisenä kipparina.
Kaanaa Lines järjesti jokiristeilyjä Seinäjoessa lähes 30 vuotta. Laivayhtiön taustalla toimi liikunta- ja kyläseura Kaanaa ry.
– Nyt Lakeuden Kutsu -alus on myyty ja toiminta lopetettu, Homi kertoo.
– Kaanaanmaahan on saari. Aluettamme ympäröivät Seinäjoki, Kyrönjoki ja oikaisukanava. Eikös vesistön joka puolelta ympäröivää aluetta kutsuta saareksi, kippari virnistelee.
Niemistönmaan elinkeinorakennekin on muuttunut. Lypsykarjatiloja ei enää ole. Hevosia sen sijaan löytyy runsaasti. Siirilän maneesi ja ratsastuskoulu Cavallo lienevät tunnetuimpia. Myös ravitoimintaa kylästä löytyy.
Itämäen tilausravintola Heikkilänmäellä toimii perinteisessä pohjalaisessa tupamiljöössä. Vanhaan pihapiiriin on kaupungin keskustasta vain kolmisen kilometriä.
teksti ja kuvat
Raimo Hautanen
