Jokainen nainen ei halua olla äideistä parhain – Vapaaehtoinen lapsettomuus herättää kysymyksiä

Perheen perustamista ja suvun jatkamista pidetään usein itsestäänselvyytenä. Ilmajokelainen pariskunta kertoo, miksi lapsettomuus on heille luonnollinen valinta.

Lasten tekemättä jättämistä joutuu usein perustella ja vapaaehtoiseen lapsettomuuteen saatetaan suhtautua jopa paheksuen. Suurimmalle osalle vapaaehtoisesti lapsettomista, lyhennettynä veloista, lapsettomuus on luonnollinen elämäntapa, johon ollaan tyytyväisiä. Ilmajokelainen Riina Hellstén, 43 tiesi jo nuorena, ettei perheenlisäys ole välttämättä osa omaa polkua ja syy siihen on yksinkertainen:

– Minulle ei ole koskaan tullut palavaa halua tai tarvetta saada lasta ja mielestäni jokaisen lapsen kuuluu saada syntyä tähän maailmaan haluttuna ja toivottuna.

Samaa mieltä on aviomies Janne Hellstén, 31.

– Lapset ovat mukavia, mutta en koe itseäni isähahmoksi. Elämä on vapaampaa, kun ei tarvitse murehtia ja voi matkustella vapaammin, isäntä kommentoi.

Halua saada oma lapsi voidaan usein perustella sillä, että elämään kaivataan täydennystä. Hellsténit kertovat, että elämä on hyvinkin rikasta kahden kesken ja aikaa jää muun muassa ex tempore reissailuun.

– Etenkin nyt koronan aikaan olemme kierrelleet ympäri maakuntaa ja lenkkeilleet. Janne on minulle kumppanuuden lisäksi paras ystävä ja suhteemme on vahva. Puhun meistä perheenä, vaikka lapsia ei olekaan, pohtii Riina Hellstén.

Pariskunta on ollut naimisissa kuusi vuotta ja lapsettomuus tuli puheeksi suhteen alussa.

– Asian puheeksi ottaminen jännitti myös sen takia, että Janne on minua paljon nuorempi. Olin helpottunut, kun Janne päräytti meistä ensimmäisenä ääneen, ettei hän halua lapsia. Asia on yhdistänyt meitä, sillä elämänkatsomuksemme on samankaltainen, Riina Hellstén kertoo.

Täysin lapsetonta elämää ei pariskunta kuitenkaan vietä, sillä kummilapsia heillä on peräti yhdeksän. Nuorin on neljän ja vanhin 29.

– Tykkäämme lapsista ja kummilasten kanssa touhuamisesta. Viemme ikään kuin rusinat pullasta, Riina Hellstén naurahtaa.

Hän on ollut mukana yhden kummilapsen synnytyksessä.

– Sekin ihme on tullut koettua. En unohda sitä ikinä. Olen saanut kokea paljon, enkä koe, että olisin jäänyt mistään paitsi.

Myös työelämä on tehnyt lapset tutuksi. Nykyisin Riina Hellstén työskentelee Kauhajoella henkilöstöravintolan esimiehenä Atrialla, mutta aiemmin hän oli kouluautokuski.

– Tykkäsin työstä ja tapasin muistaa lapsia viemällä heitä kerran vuodessa jäätelölle. Olen ollut yhden maisterijuhlissakin.

Ulkopuolelta tuleva painostus lasten hankkimiseen voi olla suurta. Painostusta koetaan lähipiirissä, mutta lapsentekoon kannustuvat myös poliitikot, kuten SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, joka kannusti suomalaisia synnytystalkoisiin. Riina Hellsténin mieltä syntyvyyskeskustelu ei pahoita, mutta sympatiat menevät tahtomattaan lapsettomien puolelle.

– Kun miettii syntyvyyskeskustelua, niin se on aika kärjistynyttä. Toisessa päässä on Pentti Linkola ja toisessa Antti Rinne. Oli näkökulma mikä tahansa, niin toivoisin, että ihmisiä ja heidän motiivejaan kuunneltaisiin.

Suoranaista paheksuntaa Hellsténit eivät ole saaneet osakseen, mutta tuttavilta kuulee silloin tällöin vihjailuja.

– Joku saattaa sanoa, että olisin hyvä äiti. Vastaa, että ehkä. Sitten sanon, että en ole halunnut saada omaa lasta niin palavasti, että sellaisen olisin tehnyt. Kyse ei ole siitä, etten pitäisi lapsista tai olisin huono vanhempi. Päinvastoin luulen, että yrittäisin olla äitinä liian perfektionisti, Riina Hellstén pohtii.

Naisen jo edesmenneet vanhemmat olivat tyttären päätöksessä tukena alusta alkaen.

– He eivät ikinä paheksuneet asiaa ja lähes 90-vuotias mummoni sanoo yhä, että jokainen tekee elämällään mitä haluaa.

Tuleva sunnuntai eli äitienpäivä on Riina Hellsténille päivä, jolloin muistellaan suvun äitejä.

– Käyn mummoni luona ja vien äidin haudalle kukkia. Se on minulle aikaisempien polvien juhlimisen päivä.