Musaab Al-Mashhadanin elämä Irakissa on ollut pelkoa ja pakoilua. Nyt hän odottaa ja toivoo myönteistä turvapaikkapäätöstä. Aihe on ajankohtainen etenkin nyt rasisminvastaisella viikolla.
Eletään vuotta 2004. Irakilaisen Musaab Al-Mashhadanin isä työskentelee sähköinsinöörinä Yhdysvaltain armeijalle. Isä auttaa rakentamaan Bagdadin kaupunkia.
– Al-Qaida oli meitä vastaan, koska isä työskenteli yhdysvaltalaisille. Järjestö yritti tappaa koko perheen, Al-Mashhadanin aloittaa.
Perhe muutti pakoon Syyriaan. Elämä uudessa paikassa ei sujunut toivotulla tavalla, koska Syyriassa oli vaikea saada töitä. Vuonna 2007 perheen oli pakko palata takaisin Irakiin.
– Irakissa oli sunnien ja shiiojen välinen sota. Emme voineet mennä takaisin kotiimme, koska al-Qaida vartioi sitä edelleen. Kolmen kuukauden välein muutimme Bagdadissa uuteen paikkaan, jotta olisimme turvassa.
Jatkuvaa pakoilua kesti kolme vuotta.
Huhtikuussa 2010 sotilashallitusryhmä otti Al-Mashhadanin kiinni kadulla.
– Kiinniottajat halusivat, että allekirjoitan paperin, jonka luvalla he saisivat tappaa minut. Koska en suostunut, he kiduttivat minua: löivät päähän ja mursivat käteni. Ryhmä tekee hallitukselle töitä, mutta niiden mieli on vastarintaliikkeen. He tappavat nimen perusteella. Itselläni on sunnien sukunimi.
Viiden päivän jälkeen he päästivät 16-vuotiaan vapaaksi. Kaaoksesta olevasta maasta ei löydy turvaa. Kotiin ei voinut eikä voi edelleenkään palata.
– Lopulta meidän koti poltettiin, mies kertoo.
Vuoden 2015 alussa perheen isä työskenteli sähköyhtiön pomona. Häntä kehotettiin vaihtamaan toiseen työpaikkaan.
– Uuden työn pomo ei pitänyt ajatuksesta, että isä ottaisi hänen paikkansa. Hänellä oli kontaktit Militia-ryhmään, joka kidnappasi isän.
Ryhmä kiristi perheeltä rahaa sen uhalla, että muuten isä tapetaan.
– Maksoimme 25 000 dollaria. Se ei tietenkään vapauttanut isää.
Jatkuva pelko ja pakoilu olivat läsnä, koska Militian jäsenet halusivat löytää koko perheen.
– He löysivät meidät ja yrittivät tappaa veitsellä. Pääsimme heiltä karkuun. Lopulta meidän oli pakko paeta maasta veljeni kanssa, koska ei ollut mitään turvallista paikkaa. En tiedä vieläkään, mitä isälleni tapahtui.
Pakomatka Euroopan halki kesti reilun kuukauden. Lopulta veli päätyi Helsinkiin ja Al-Mashhadani Seinäjoelle.
– Seinäjoki on kotini. Olen tavannut mukavia ihmisiä, jotka ovat minua auttaneet.
Törnävän vastaanottokeskuksessa 22-vuotias ilmoitti, että hän on halukas auttamaan muita ja tekemään palkatta töitä.
– Jotkut pelkäävät meitä, jotkut vihaavat. Mekin tiedämme, että osa turvapaikanhakijoista on tehnyt pahoja asioita. Se ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat pahoja. Olemme kuitenkin ihmisiä. Kukaan ei huvikseen kotoa pakene.
Mies odottaa malttamattomana myönteistä turvapaikkapäätöstä. Veli on päätöksen saanut.
– Jos negatiivinen päätös tulee Irakissa odottaa varma kuolema. Minulle on jo sanottu, että Militia-ryhmä odottaa minua lentokentällä.
Musaab Al-Mashhadanin on yksi Meri Lustin valokuvanäyttelyn kuvien malleista.
– Pidän valokuvanäyttelyn, jonka avulla haluan muistuttaa ihmisiä, että rasismi on väärin.
Valokuvausprojektiin valikoitui kuusi miestä, jotka ovat kokeneet syrjintää tai rasismia. Lust on kerännyt miehet valokuvattavaksi hetkeen, jolloin he kertovat oman kokemuksensa. Lisäksi miehet kirjoittavat kokemuksensa ja ajatuksensa muiden luettavaksi.
Human-valokuvanäyttely on esillä Sinisessä Paprikassa 21.–31. maaliskuuta.
