Korona poisti Evita-musikaalin ohjelmistosta – Päätähti Helena Rängman kertoo, millaista on elää jatkuvan epävarmuuden kanssa

Seinäjoen kaupunginteatterin maaliskuun esitykset peruuntuvat rajoitusten vuoksi, koska Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston asettamat uudet rajoitukset estävät yli kymmenen hengen kokoontumiset.

Ylistetty Evita-musikaali jää tuotannollistaloudellisista syistä kokonaan pois ohjelmistosta. Esityksiä oli jäljellä yhdeksän.

Viimeiseksi jäänyt Evita-näytös nähtiin 26. marraskuuta. Joulu-tammikuun peruuntuneet näytökset mukaan lukien tuhansia lipun ostaneita katsojia jää harmittelemaan tilannetta.

– Päätökset eivät todellakaan olleet helppoja eikä niitä missään nimessä ole tehty kevyin perustein. Olemme syvästi pahoillamme ja surullisia tilanteesta, va. toimitusjohtaja Milla Hautala pahoittelee.

Evita-musikaalin päätähti Helena Rängman on tilanteen takia luonnollisesti erittäin surullinen. Hän olisi halunnut esittää unelmaroolinsa vielä moneen kertaan. Tuotannon loppumien sai taitelijan tunnetiloihin aikaan melkoisen pyörremyrskyn. Rängman avautui Eparille tunteistaan jo 24. helmikuuta ilmestyneessä lehdessä. Julkaisemme tilanteen takia jutun nyt myös verkkoversiona.

Taitelijan itsetunto ajaa vuoristorataa – Evita-musikaalin päätähti Helena Rängman avautuu Eparille siitä, että supertähdelläkin on itsetunto-ongelmia.

Hän näyttelee ja laulaa. Hän tanssii, steppaa ja ottaa balettiaskelia. Hän kylpee rahassa ja jopa kiepauttaa itsensä metallitangon ympärille niin, että tummat kutrit hipovat lattiaa ja oikeaoppisesti suoristetut sirot nilkat ojentuvat kohti kattoa. Korkokengät vain kimaltelevat.

Body nuolee naisen hoikkaa vartaloa kunnes esiintymisasu vaihtuu prinsessapukuun. Kuusimetrisestä laahuksesta huolimatta leidi kapuaa ketterästi prinsessalinnaansa. Laulu ei taukoa eikä hymy hyydy. Uskomattoman kauniilta koko ajan näyttävä Helena Rängman suorastaan sädehtii Evitan roolissa Seinäjoen kaupunginteatterin musikaalissa.

Miten joku voi olla noin taitava ja monilahjakas? Muut ovat kanssani samaa mieltä, eivätkä ensi-illan päätteeksi annetut aplodit ota loppuakseen.

Kotona on pakko googlettaa, kuka esityksen päätähti oikein on. Selviää, että Helena Rängman on 43-vuotias tamperelainen vaimo ja äiti. Hän on valmistunut Taideyliopiston teatterikoulusta, suorittanut laulajan ammattitutkinnon ja harrastaa intohimoisesti tanssia. Rängman on tullut tutuksi useista televisiorooleistaan. Kaiken tämän ohessa nainen ohjaa nuorisoteatteria.

Osaanko vai en?

Otin Rängmanin Instagram-tilin seurantaan. En ollut uskoa silmiäni, kun stooriin ilmestyi itkusta punaiset kasvot ja hästägit #itsetunto, #unelmatpaskaks ja #vuoristorata.

– Olen yrittänyt muodostaa totuudellista kuvaa siitä, kuka olen ja mihin pystyn. Sen kautta voisin ymmärtää, että mikä minussa on vikana, kun en taaskaan saanut työtä tai edes päässyt koe-esiintymiseen hakemaan duunia, Rängman pohtii ja pyyhkii silmäkulmiaan.

Videolla nainen kuvaa taiteilijan elämää ja etenkin itsetuntoa vuoristoradaksi, jossa mennään ylös ja alas yhdessä hujauksessa.

– Yhtenä päivänä kehutaan ylisanoilla ja toisenä päivänä saa päälleen pelkkää paskaa. En ole löytänyt tähän järkevää syytä. Haluaisin tietää, mikä on totuus taidoistani.

Rängman sanoo järjellä ajatellen ymmärtävänsä, ettei taiteilijan töitä jaeta pelkkien taitojen perusteella. Rooleihin haetaan erilaisia persoonallisuuksia.

– Esiintyjä on aina alttiina muiden mielipiteille. Itsetunnon saamat kolhut kestää, mutta jos pettymyksiä tulee monta peräkkäin, niin aivot ja sydän alkavat väkisinkin miettiä niiden syitä. Mitä jos roolittaja onkin oikeassa ja minä väärässä?

Rängman haluaisi luoda rehellisen minäkuvan itsestään.

– Mitä jos käsitys itsestäni ei ole ollenkaan sellainen kuin luulen sen olevan? Jos luottaisin taitoihini, osaisin kolhuja saadessani lohduttaa itseäni. Muistaisin, ettei ihmisarvoni määrity sen mukaan, mitä muut ovat mieltä työstäni tai sopivuudestani rooleihin.

Julkinen pohdinta hyvin henkilökohtaisesta aiheesta jää pyörimään mieleeni moneksi päiväksi. Soitan Rägmanille, jonka ääni kuulostaa nyt iloiselta ja energiseltä. Nainen on juuri tullut balettitunnilta. Tämän hetken tavoite on oppia tekemään spagaatti.

Miksi ihmeessä? Tarvitaanko taitoa tulevissa töissä?

– Ei, kyseessä on leikkimielinen haaste. Tavoite on kaukana, mutta en luovuta ennen onnistumista.

Asenne on Rängmannille tyypillinen. Hän haluaa oppia ja osata. Kun Evitan ohjaaja Tuomas Parkkinen toivoi tähdeltään tankotanssitaitoja, Rängman oli heti valmis.

– Kysyin, mitä pitäisi osata. Ohjaaja sanoi, että olisi hyvä, jos roikkuisin tangossa ylösalaisin. Aloitin treenit. Sitä saa, mitä tilaa.

Parikymmentä vuotta näytellyt Rängman kuvailee Evitan roolia unelmatyökseen.

– Evita on kaikessa ylivoimainen ja rakastettu. Missään muualla en pystyisi näyttämään taitojani näin monipuolisesti. Ohjaaja kysyi, onko minulla muita erikoistaitoja. Mainitsin huilunsoiton ja hapanjuurileivän leipomisen, mutta näitä kykyjä ei tällä kertaa tarvittu.

Haluta lavalle vai ei?

Kun Evitan esitys on ohi, Rängman saattaa jopa itkeä takahuoneessa.

– Esiintyjän paras palkinto on aplodien kuuleminen ja hetki sen jälkeen. Silloin olen liikuttunut, onnellinen ja rauhallinen. En ole koskaan voittanut lotossa, mutta voisin kuvitella, että lottovoittaja tuntisi samanlaista, kokonaisvaltaista fyysistä ja psyykkistä hyvää oloa samaan aikaan.

Euforiasta huolimatta epätoivo ja omien taitojen kyseenalaistaminen saattavat vallata mielen jo samana päivänä.

– Evita on nyt tauolla koronan takia. Kevään kalenteri on nuorten ohjaamista lukuun ottamatta ihan tyhjä. Iso ja näyttävä rooli ei takaa tulevia töitä. En saanut edes kutsua suurmusikaalin pääsykokeisiin.

Arka aihe julki muiden tueksi

Rängman ei pelkää, että pettymysten ja huonon itsetunnon julkinen pohdiskelu vähentäisi töitä entuudestaan.

– Avauduin itseni takia, mutta haluan myös auttaa nuorempia kollegoita. Heille työttömyysjaksot voivat tulla yllätyksenä. Toivon, että he eivät vajoa itsesääliin ja luovuta. On helpompi jaksaa, kun tietää, että muilla on samanlaisia ongelmia.

Rängman tietää, että esiintyjien on nykyään todella vaikea saada töitä ja vapaan taiteilijan elämä on myrskyaallokkoa. Ikä tuo vielä omat haasteensa.

– Uskon, että on ihan normaalia välillä ajatella, että kaikilla muilla on hyvää ja lämmintä ja itse värjöttelee pimeässä kuin tulitikkutyttö. Kun katson ansioluetteloani, en todellisuudessa ole ollut läheskään niin paljon työttömänä kuin ajattelen.

Tunnemyrskyistä huolimatta Rängman ei ole koskaan suunnitellut alanvaihtoa.

– Esiintyjän mieli on jotenkin vinksahtanut. Olemme halunneet alalle, koska tahdomme näyttää taitojamme ja taidetta muille. Haemme yleisöltä hyväksyntää ja toivomme, että he pitäisivät näkemästään. Heikko itsetunto on juuri tätä. Pitää näyttää osaamisensa muille uskoakseen mitä itse on.

Virpi Kupiainen-Ämmälä