Valtakunnallisen Pyöräilyviikon Pyörällä kouluun -päivää vietetään tänään keskiviikkona. Pyörällä kouluun -päivä muistuttaa omin voimin kulkemisen merkityksestä: koululainen kulkee kodin ja koulun välisen matkan noin 400 kertaa vuodessa. Pyöräilevä koululainen pääsee siis nauttimaan ulkoilusta ja liikkumisesta ainakin 400 kertaa vuodessa.
Fiksusti kouluun -ohjelman projektipäällikkö Joonas Niemi pitää koulumatkapyöräilyä on suomalaisen pyöräilykulttuurin kummajaisena: toivomme, että lapset kulkisivat kouluun omin voimin. Samalla pidämme lähes itsestään selvyytenä pienimpien koululaisten pyöräilyn rajoittamista. Pyöräilyrajoitukset, tai suositukset, kuten niitä kouluissa tavataan kutsua, rajaavat pyöräilyn tavallisesti ainakin ekaluokkalaisten, joskus myös tokaluokkalaisten ulottumattomiin. Suositus tulkitaan helposti kielloksi, vaikka viime kädessä koulumatkojen kulkutavasta päättävätkin koululaisten huoltajat.
– Pyöräily kouluun on kaikkien lasten ja nuorten oikeus jo ensimmäisistä kouluvuosista alkaen. Koulumatkapyöräilyn rajoittamisen sijaan meidän aikuisten tulee tarkastella eniten koulumatkaliikkumisen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä eli omaa käyttäytymistämme. Vähentämällä saatto- ja autoliikennettä koulujen lähialueilla ja koulujen pihoilla sekä noudattamalla nopeusrajoituksia ja varomalla erityisesti oppilaiden tienylityspaikkoja mahdollistamme turvallisen koulumatkan kaikille oppilaille.
Miehen mielestä myös rakenteellisia muutoksia tarvitaan. Liikenneympäristön muuttaminen turvallisemmaksi ei vaadi ihmeitä: pyöräliikenteen erottelu autoliikenteestä ja jalankulusta, ajonopeuksien laskeminen ja risteysalueiden turvallisuutta lisäävät hidasteet ja kavennukset ovat hyvä alku. Keinot ovat yksinkertaisia, jos tahtoa löytyy.
Pyöräilykuntien verkoston kehittämispäällikkö Sanna Ojajärvi kannustaa tekemään Pyörällä kouluun -päivästä todellisen pyöräilypäivän: oppitunnit voi siirtää koulun pihalle tai sen ulkopuolelle ja pyörä voi olla mukana kaikilla oppitunneilla.
– Lapset nauttivat pyöräilystä ja erityisesti pyöräilyyn sisäänrakennetusta vauhdista ja kikkailusta. Leikkien, pelien ja vauhdikkaiden ratojen polkemisen sivutuotteena pyöräilytaidot kehittyvät huimaa vauhtia. Siksi kannustammekin opettajia ja vanhempia viettämään lasten kanssa aikaa pyörän selässä myös koulujen pihoilla, hiekkakentillä, metsäpoluilla ja varta vasten rakennetuilla pump track -radoilla, Ojajärvi luettelee.
Hän sanoo, että lasta voi opettaa pyöräilemään monipuolisissa liikenneympäristöissä jo potkupyöräilyiästä eli noin parivuotiaasta ylöspäin. Pienestä saakka pyöräillyt koululainen on jo varsin kokenut polkija.
– Pyörää rennosti ja luontevasti käsittelevä lapsi, nuori ja aikuinen pystyy liikenteessä liikkuessaan keskittymään havainnointiin ja vuorovaikutukseen muiden liikkujien kanssa. Aloittavan koululaisen kanssa voi pyöräillä koulumatkan juuri niin pitkään, kun siihen on tarvetta. Tärkeintä on, että annamme koululaisten liikkua omin voimin. Lue tämän päivän (9.9.20) Eparista Kirsi Haapamatin kolumni samasta aiheesta.
