Kodit muuttuivat kouluiksi pari viikkoa sitten. Alkujärkytyksen jälkeen tilanne alkaa selkeytyä niin lapsille kuin opettajillekin. Tämänhetkisen tiedon mukaan kouluun palataan aikaisintaan 13. toukokuuta.
Mikä on Ondrive Teams, kysyy alakoululaisen äiti luokan WhatsApp-ryhmässä. Toinen äiti auttaa vastaamalla: ”Se on Microsoftin ylläpitämä pilvipalvelu, joka on tiimityökeskus. Aukeaa selaimessa. Ei tarvitse asentaa mitään.”
Vastaus ei tee kysyjästä viisaampaa. Äitiä hävettää, mutta että lapsi pääsee tekemään etäkoulutöitään, hänen on vielä pakko varmistaa muilta onko selain sama asia kuin Google.
Tilanne on jokaiselle kouluikäisen vanhemmalle. Kotikoulua on käyty jo kaksi viikkoa, mutta vieläkin etäkoulun opetus- ja viestintäkanavat kuulostavat monelle oudoilta. Kodin ja koulun yhteydenpitoon tarkoitetut Helmi- ja Wilma-sovellukset olivat useimmille tuttuja jo ennen koronaa, mutta mitä kummia ovat Teams, Boksi, Skype, Padlet, webinaari, Chromebook ja urly.fi? Huoh, sanoo vanhempi ja haluaisi juosta peiton alle piiloon.
Monet opettajat ovat lohduttaneet vanhempia, että etäopetuksessa vastuu opettamisesta on opettajalla. Etäopetus ei siis tarkoita samaa kuin kotikoulu. Tästä huolimatta ainakin alussa vanhemmat ovat joutuneet selvittämään etäopetukseen liittyviä pakollisia asioita, joita ei voi sälyttää lapsille.
Tämän huomasi myös viiden lapsen isä Matti Heinonen, joka on tuskaillut neljän kouluikäisensä oppimisympäristöjen kanssa. Seinäjoen Joupissa asuvan perheen pää on it-alan myynnin ammattilainen, mutta tunnustaa termiviidakon silti aiheuttaneen ongelmia.
– Alkuvaiheessa tuli todella paljon infoa joka tuutista. Jokaisella koululla ja opettajalla on omat tapansa ja kanavansa viestiä ja opettaa. Tilanne on kaikille uusi, mutta tässä vaiheessa toivoisin kyllä jo selkeyttä moneen asiaan.
Heinosilla, niin kuin monella muullakin perheellä, ensimmäinen iso asia oli jokaiselle lapselle etäopetuksen vaatimat tekniset laitteet.
– Älypuhelin monella muksulla jo on, mutta harvassa perheessä jokaisella on henkilökohtaista tietokonetta. Itselläni ja vaimolla on työkoneet, mutta kolme konetta jouduimme lainaamaan. Ainakaan Seinäjoelta ei aluksi luvattu koulusta koneita kotiin. Nyt niitä jo saa, mutta tieto siitä tuli liian myöhään.
Heinosten lapsista Asko, 8, ja Maikki, 10, käyvät Marttilan koulua. Anja, 13, ja Helena, 15, ovat englanninkielisellä linjalla lyseossa. Perheen kuopus Erno on kotihoidossa. On sanomattakin selvää, ettei katrasta voi jättää kotiin omin päin. Matti Heinonen jäi etätöihin. Hän auttaa jälkikasvuaan kouluasioissa, kokkaa ja setvii arjen asioita.
– Tehokkaat työtunnit omalla koneella jäävät päivällä vähiin. Jatkan töitäni, kun vaimo palaa kotiin omista töistään.
Tilanne ei tullut yllätyksenä. Etäopetus on lapsille, opettajille ja vanhemmille outo asia.
– Asiat eivät ole vielä sillä tasolla, että opetusvastuu olisi opettajalla. Lyseolaiset selviävät koulustaan melko itsenäisesti, mutta pienimmille vastuuta koulunkäynnistä ei voi sälyttää. Usein jo pelkkä tehtävänannon ymmärtäminen vaatii apua.
– Pienten kanssa pärjään, mutta yläkoululaisten matematiikkaa olen joutunut kertaamaan, Heinonen tunnustaa suu hymyssä.
Miehen mielestä opetus olisi tehokkainta, jos opettaja ottaisi videoyhteyden oppilaisiinsa.
– Video-opetus ei ole tekniikaltaan aukoton. Kyllä verkot pätkisivät, jos kaikilla olisi videoyhteys päällä, Heinonen tietää.
Vaikka etäopetuksessa on vielä parantamisen varaa, Heinonen painottaa, että jokainen opettaja tekee parhaansa löytääkseen sopivia opetusmenetelmiä. Se vaatii luovuutta.
– Tällä viikolla tilanne on ollut jo selvästi parempi. Kyse on oppimisprosessista myös koulun päässä. Viestintää on karsittu ja selkeytetty, Heinonen kehuu.
Millaisia parannuksia puolipäiväiseksi kansankynttiläksi muuntautunut isä toivoisi?
Heinosella on kolmen kohdan lista valmiina mielessä. Ensimmäinen toive liittyy koulun ja kodin väliseen viestimiseen.
– Ottakaa käyttöön muutama, mieluiten yksi tiedotuskanava. Nyt menee ihan liian paljon aikaa ja energiaa selvittää, mitä kanavia pitää seurata, että saa selville, mitä lasten pitäisi tehdä. Osa viesteistä jää jopa huomaamatta.
Toinen toive koskee aikataulutusta.
– Antakaa tehtävät ja ohjeet tarpeeksi ajoissa. Parasta olisi, jos ne tulisivat jo edellisenä päivänä, niin lapset pääsisivät heti aamulla töihin.
Viimeinen toivomus liittyy tehtävänantoon.
– Kertokaa ohjeet niin selvästi, että lapsikin ne ymmärtää. Käyttäkää tehtävissä kodeissa tavallisesti olevaa välineistöä. Jos käsitöissä on ohjeena virkata kauppakassi, niin kyllä siinä tippuu niin lapselta kuin aikuiseltakin heti hanskat kädestä.
Kivenheiton päässä Heinosista, Joupissa, Mari ja Kari Merikannon perheessä tilanne on toinen, sillä perheessä on vain yksi koululainen. Tilda Aaltonen, 12, käy Joupin koulun kuudetta luokkaa.
– Tyttö sai sopivasti tietokoneen joululahjaksi. Älypuhelin oli jo eli laitteet eivät ole tuottaneet ongelmia. Termit sen sijaan ovat olleet outoja, mutta opettajat ja toiset vanhemmat ovat auttaneet alkuun. Kaikesta on ainkin vielä selvitty, Mari Merikanto kertoo.
Tilda Aaltosen elämä muuttui pari viikkoa sitten kertaheitolla, kun aktiivisen tytön elämä pysähtyi koronaepidemian takia.
– Tilda on harrastanut muodostelmaluistelua kuusi vuotta. Treenejä on ollut vähintään neljänä päivänä viikossa. Lisäksi on nähty kavereita ja touhuttu paljon muuta. On outoa olla koko ajan kotona. Meillä on pieni asunto ja välillä kaikki tuntuvat tarvitsevan omaa tilaa.
Merikanto kokee, että tavoitteellinen harrastus on auttanut selviämään poikkeuksellisessa tilanteessa.
– Olen ollut yllättynyt, miten hyvin kaikki on mennyt. Tyttö on hoitanut koulun aika itsenäisesti ja tuntuu nyt tekevän läksyt jopa tunnollisemmin kuin ennen.
Merikanto on ollut kotona koululaisen kanssa, koska on oman työn vähennyttyä pitänyt lomapäiviä.
– Suurta stressiä en ole tytön koulunkäynnistä ottanut. Opettajat ovat soittaneet muutaman kerran ja auttaneet, jos vaikka matematiikassa on ollut ongelmia.
Merikanto sanoo, että heillä koulutehtävien teko on sujunut liukuvalla aikataululla.
– Siihen pitäisi saada säännöllisyyttä. Viime viikolla tehtävänä oli kylvää rairuoho ja lähettää siitä kuva opettajalle. Opettaja taisi ihmetellä, kun kuva tupsahti puhelimeen lauantaina aika myöhään illalla, Merikanto nauraa.
Virpi Kupiainen-Ämmlä
Lisää etäopetuksesta voit lukea Eparista 1.4.2020.
