Uutiset

Kyrkösjärven alue kehittyy vauhdilla – Nyt tulee kivipuisto, jossa selviää, mikä on Seinäjoen kuntakivi

Kyrkösvuoren kallion kupeessa on suuri jääkauden siirtämä irtolohkare, jonka kylkeä jäätikön liike on hionut tasaiseksi. Kuva Satu Hietala/GTK
  • Epari

Kyrkösjärven seutu kehittyy koko ajan. Seuraavaksi virkistysalueelle nousevat kivipuisto ja -polku.

Kyrkösjärven aluetta on jo vuosia kehitetty liikkujien ja luonnonystävien ajanviettopaikaksi. Tästä esimerkkejä ovat Käpälikön luontotalo, Sirius-kota ja esteetön lasten liikuntareitti Oravapolku. Nyt alueelle puuhataan kivipuistoa ja -polkua.

Puiston rakennustyöt aloitetaan Luontotalo Käpälikon pihapiirissä loppukuusta. Alue pinnoitetaan erilaisilla kivilaatoilla, jotka havainnollistavat sitä, millaisia pihoihin ja puutarhoihin sopivia tuotteita kivestä voidaan valmistaa. Paikalle tuodaan myös erikoisia luonnonkiviä ja Käpälikön kaivutöissä löytyneitä kivilajeja. Luontotaloon tulee kuntakivikokoelma. Sieltä löytyy esimerkiksi keltakvartsia, joka on Seinäjoen kuntakivi.

Kivipolku puolestaan on 700 metriä pitkä kivituhkapintainen polku, joka kulkee luontotalon viereisessä metsässä. Reitin varrella on jo nyt suuria kivilohkareita ja jääkauden muokkaamaa kalliota. Lisäksi paikalle tuodaan parikymmentä kiveä Seinäjoen ja lähiympäristön louhoksista ja -kaivoksista. Kivien viereen tulee infotaulu, jossa kerrotaan kivien syntyhistoriasta ja käyttötarkoituksesta.

Projektin toteuttaa Lakeuden Elämysliikunta ry, joka on myös jo valmistuneiden hankkeiden taustalla. Niitä on rakennettu EU-rahalla. Jos kivipuiston noin 80 000 euron kustannusarvio lasketetaan mukaan, uimarannan läheisyydessä oleviin hankkeisiin on käytetty noin puoli miljoonaa euroa.

Lakeuden Elämysliikunta on parinkymmenen vuoden aikana tehnyt valtavasti töitä mahdollistaakseen mukavia ja liikunnallisia kokemuksia Seinäjoen seudun asukkaille. Esimerkkejä niistä ovat Jouppilanvuoren elämysliikuntareitti, Ilmajoelle saakka ulottuva esteetön liikuntareitti, Aarnikotkan kota, Lepakkolaavu, korsu, taisteluhaudat ja sotilasesterata.

Viimeisin voimanponnistus on Jouppilanvuoren huipulle nousevat elämysportaat, joissa on riittänyt väkeä ruuhkaksi asti. Portaiden viimeistelytyö jatkuu ensi vuoteen.

Aktiivisia talkoolaisia Hannu Salon luotsaamalla Lakeuden Elämysliikunnalla on parikymmentä. Parhaillaan työn alla on puolenkymmentä hanketta. Kivipolku ja -piha valmistuvat ensi vuoden lopulla. Visio alueesta on ollut tekijöiden mielessä jo vuodesta 2004.

Salon mukaan Seinäjoen ympäristö on geologialtaan monipuolinen ja ainutlaatuinen. Kivissä on merkkejä muinaisen kallioperän synnystä jääkauden jälkiin.

–Maankamaraan on tallentunut paljon geologisten prosessien synnyttämiä muotoja, joiden historiaa harva luonnossa liikkuja tulee ajatelleeksi. Geologia antaa elämyksellisen tavan lähestyä luontoa, koska se luo perustan koko ympäröivälle luonnolle. Geologia on avain luonnon kokonaisuuksien ymmärtämiseen, Salo pohtii.

Kivipuistot ovat miehen mielestä erinomainen, mutta valitettavan vähän hyödynnetty lähestymismuoto kotiseututuntemuksessa.

– Yhdistys haluaa esitellä maakunnan rikasta luontoa ja geologista monimuotoisuutta. Toivoimme, että koulut hyödyntävät aluetta opetuksessa.

Äkkiseltään on vaikea uskoa, että älypuhelimien ja tietokoneiden kanssa puuhaileva sukupolvi olisi kiinnostunut kivistä. Hankkeen asiantuntija, Kurikasta kotoisin oleva geologi Satu Hietala vakuuttaa, että aihe kyllä kiinnostaa, jos se vain esitellään kohderyhmää koskettavalla tavalla.

– Ilman kiveä yhteiskunta ei toimisi. Jos kiviä ja mineraaleja ei olisi, meillä ei olisi sähköjä, teitä, rakennuksia, kahvikuppeja eikä edes kännyköitä.

Mitä? Ei matkapuhelimia! Tässä kohdassa opetusta kuuntelevat koululaiset varmasti viimeistään heristävät korviaan.

– Kännykän suojakuorien sisäpuolella työskentelee 54 eri alkuainetta, joiden täytyy tulla saumattomasti toimeen keskenään. Nämä alkuaineet on kerätty 42 eri mineraalista, joita saadaan kaivoksista, maaperästä ja suolapitoisista järvistä, Hietala selvittää.

Tarvittavien alkuaineiden määrä on valtava. Ihmisenkin saa kokoon vaatimattomammalla sekoituksella.

– Kännykässä on kultaa melkein kahden euron edestä. Sitä tarvitaan johteisiin. Puhelimen akkuun taas tarvitaan litiumia, Hietala valottaa.

Kiviä käytetään maailmassa päivittäin miljoonia kiloja. Tavalliseen kerrostaloasuntoon kiviainesta kuluu 100 000 kiloa. Kilometriin maantietä kiveä kuluu 20 miljoonaa kiloa. Ihminen kuluttaa elämänsä aikana puolisen miljoonaa kiloa kiveä esimerkiksi hiekkana, sorana ja sementtinä.

– Jalkojemme alla on riittävästi kiviainesta. Haastavinta on löytää oikea kivi oikeaan tarkoitukseen. Onneksi Suomen kallioperää on kartoitettu yli sadan vuoden ajan.

Jalokivillä tanssimista

Lapsia ja nuoria kiinnostaa sekin, kuinka Suomesta löytyy koru- ja jalokiviä. Etelä-Pohjanmaallakin on tunnettuja koru- ja jalokivien aarreaittoja.

– Toivottavasti alueen vanhoista louhoksista saadaan näytteitä niistä kivilajeista, joista jalokiviä on löytynyt ja voi löytää edelleen, Hietala pohtii.

– Jokaisella on mahdollisuus löytää maakuntakiviä, myös koru- ja jalokiviä. Kiviaarteita löytyy parhaiten sorakuopista, sekä vanhojen kaivosten ja louhosten niin sanotuista hylkykivikasoista. Niissä kivet ovat hyvin esillä, kun ne yleensä ovat maakerrosten peittäminä, Hietala selvittää.

– Voimme siis kävellä joka hetki jalokivien päällä sitä tietämättä.

Virpi Kupiainen-Ämmälä

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka