Lapualaiset pitävät kiinni kyläkinkereistään. Vuosisatoja jatkunut perinne elää körttipitäjässä niin vahvana, että kuntalaiset ovat vuosia pitäneet hallussaan kinkereissä kävijöiden Suomen ennätystä. Tänä keväänä kinkereillä kävi yli 2 000 henkeä. Kinkereitä järjestettiin 36 kappaleetta. Niistä 12 pidettiin alakoulussa.
Nykyään kinkereillä on leppoinen tunnelma. Kodeissa, kouluilla ja kylätaloilla pidetyissä tilaisuuksissa raikuu nauru kristillisen uskon opetuksen ja virsien laulun välissä. Kaikesta huomaa, että paikalle ei ole tultu hakemaan vain hengen ravintoa, vaan myös viettämään aikaa muiden saman alueen asukkaiden kanssa.
Ennen vanhaan tilanne oli toinen. Vuonna 1686 kirkkolakiin kirjatut lukukinkerit olivat tärkeä paikka opettaa kansalaisia. Kirkko huolehti kansansivistystyöstä 1800-luvun puoliväliin saakka, jolloin koululaitos siirtyi yhteiskunnan ylläpitämäksi. Siihen asti koko päivän kestäviä, tiukkoja kristinopin kuulustelutilaisuuksia, jonne tultiin pelonsekaisin tuntein.
Syrjäkylille saapunut pappi ja lukkari tivasivat hiiren hiljaa penkeillä istuvilta, mustiin pukeutuneilta seurakuntalaisilta ulko- ja sisälukutaitoa sekä Raamatun, virsien ja katekismuksen tietämystä. Päätarkoituksena oli testata onko kansalaisista ainesta rippikouluun. Asia oli tärkeä, koska avioliiton solmiminen oli mahdollista vasta rippikoulun jälkeen. Jos vastasi väärin, oli juopotellut tai elänyt muuten siveetöntä elämää, rangaistuksena olivat esimerkiksi julkinen nuhtelu, pöydän alle joutuminen, häpeäpenkit tai jalkapuut, jotka sijoitettiin kirkon pihalle, että kaikki varmasti näkivät syntisen.
Kinkerit kiersivät kylällä torpasta toiseen. Maalaistaloissa kinkerien järjestäminen oli odotettu tapahtuma, joka vaati ruokineen ja kahvitarjoiluineen mittavat järjestelyt. Lapuallakin järjestettiin vielä vuosisadan alkupuolella koko päivän kestäviä ruokapitoja, jossa uskonasioiden lisäksi käytiin läpi myös kylän ajankohtaiset asiat.
Epari kävi tutustumassa koulukinkereihin Lapuan Tiistenjoella.
Lue koko juttu Eparista 2.4.2019.
Teksti: Virpi Kupiainen-Ämmälä
