Joka kolmas vanhus kärsii yksinäisyydestä. Yksi ratkaisu ongelmaan on palkata ystävä ikäihmisen seurapalvelusta. Firman työntekijöiden keski-ikä on 67 vuotta.
Korona-aika on lisännyt vanhusten yksinäisyyttä. Vuosi sitten maaliskuussa yli 70-vuotiaita ohjeistettiin pysymään kotonaan ja välttämään kontakteja muiden kanssa. Monen mielestä eristyksessä vietetyt päivät tuntuivat kestävän ikuisuuden. Läheisiä oli kova ikävä.
Rajoituksia on kevään jälkeen lievennetty, mutta valveutuneet ikäihmiset ovat pitäneet sosiaaliset kontaktit minimissä. Osalle senioreista tilanteessa ei ole mitään uutta, sillä joka kolmas seniori kärsii normioloissakin ainakin ajoittaisesta yksinäisyydestä.
Ilman ystäviä olevia vanhuksia on niin autioituvissa kylissä kuin hissittömissä kerrostalokodeissakin. Tutkimusten mukaan erityisen yksinäisiä ovat palvelutaloissa asuvat vanhukset.
Moni ikäihminen sietää yksinäisyyttä hyvin, mutta pahimmillaan se aiheuttaa ahdistusta, unettomuutta, surua, turvattomuutta ja masennusta. Myös fyysisten kipujen ja muistiongelmien taustalla voi piillä yksinäisyys. Pahimmillaan sosiaalisten suhteiden puuttuminen saa toivomaan pääsyä ajasta ikuistuuteen.
Jos asia ei kosketa henkilökohtaisesti, edellä kerrottu saattaa kuulostaa sanahelinältä. Helsinkiläiselle Mirka Saariselle asia muuttui todeksi viitisen vuotta sitten, jolloin hän yritti ostaa seuraa Tampereella palvelukodissa asuvalle paapalleen.
– Halusin, että joku kävisi pitämässä hänelle seuraa säännöllisesti. Läheiset eivät päässeet paikalle tarpeeksi usein, mutta halusin, että paappa tuntee siitä huolimatta olonsa tärkeäksi eikä kärsi yksinäisyydestä.
Saarisen toinen toive oli, että paapan luona käyvä henkilö kertoisi omaisille isoisän kuulumiset ja tarpeet.
– Vapaaehtoistoimintaa on olemassa, mutta siltä ei voi vaatia säännöllisyyttä eikä sitä, että vapaaehtoinen raportoisi kuulumista. Itse koin juuri nämä asiat tärkeiksi.
Koska kaivattua palvelua ei löytynyt, vanhustyön ammattilainen perusti sellaisen itse. Syntyi Seurana-vanhusseurapalveluyritys, jonka missiona on onnellinen vanhuus.
Seuranasta omainen tai vanhus itse voi palkata ystävän, jonka kanssa voi jutella tai käydä vaikka kaupassa ja pankkiasioilla. Ystävällä on aina aikaa lähteä ulkoilemaan, pistää pullataikina kohoamaan tai avata muistojen valokuva-albumi.
- Monet asiakkaamme asuvat palvelukodissa, mutta näihin tarpeisiin ei aina pystytä vastaamaan. Ei ainakaan riittävästi, Saarinen tietää.
Nainen havahtui tilanteeseen seuratessaan paappansa elämää palvelulaitoksessa.
– Kuvittelin, että hoitokodissa vanhukset ruokailevat pitkän pöydän ääressä ja pelaavat korttia kaiket päivät. Pian selvisi, että laitoksissa olevat vanhukset ovat todella huonokuntoisia. Vain paappa jaksoi tulla ruokasaliin syömään eikä juttuseuraa ollut.
Saarisen paappa kuoli muutama vuosi sitten. Nyt nainen ostaa seuralaispalvelua äidilleen.
– Fyysisesti emme asu kaukana, mutta arjessa en ruuhkavuosien keskellä ehdi viikolla äidin luo. Onneksi on Raija! Hän käy tiistaisin ja se on itsellenikin viikon paras päivä, sillä tiedän, että äitini nauttii hänen seurastaan.
Yhteisiä kiinnostuksen kohteita riittää, sillä Seuranan perusajatuksena on tarjota vertaistuellista seuraa. Ikäihmisiä käyvät siis tapaamassa toiset ikäihmiset. Saarisen äiti on 72-vuotias. Raijalla on ikää 63 vuotta.
Seuranan työntekijöiden keski-ikä on 67 vuotta. Ystävän vähimmäisikä on 55 vuotta.
– Suomessa on paljon eläkkeellä olevia ihmisiä, joilla on vielä halu tehdä työtä ja auttaa muita. Heillä on suuri sydän, maalaisjärkeä ja taito olla läsnä. He ovat oikeita enkeleitä, Saarinen kehuu.
Seuranalla on toimintaa ympäri maata. Hiljattain ystäviä haettiin Seinäjoen seudulle.
– Hakemuksia tuli paljon. Saimme juuri ensimmäisen parivaljakon yhdistettyä, kun Keskus-Apteekki osti yhdelle vanhukselle aikaa ja seuraa puoleksi vuodeksi, Saarinen iloitsee.
Yrityksen vanhin seuralainen on 83-vuotias nainen, joka on 95-vuotiaan sotaveteraanin luottoystävä.
- Asiakas arvostaa kovasti ystävän elämänkokemusta ja sitä, että ovat seuralaisen kanssa samalla aaltopituudella. Meille tärkeää on, että sekä asiakas että ystävä nauttivat yhteisestä ajasta.
Koronan mukanaan tuomat rajoitukset sosiaaliseen kanssakäymiseen ovat rajoittaneet Seuranan toimintaa. Ystäviä ei silti ole unohdettu.
– Monet soittelevat lähes päivittäin. Ystävät järjestävät asiakkailleen puhelimessa vaikka jumppatuokioita, laulavat yhdessä tai lukevat lehtiä. Konstit ovat monet, kun tarve sitä vaatii.
Monet pula-ajan lapset, nykyiset vanhukset, ovat kovin nuukia. Miten he suhtautuvat maksettuun ystävään?
Saarinen kertoo, että suurin osa asiakkaista on muistisairaita eivätkä he pohdi asiaa sen enempää. Osa tietää, että kyseessä on palvelu, mutta ei sitä, onko kyseessä kunnallinen etu vai lasten maksama palvelu.
– Äitinikään ei muista, mistä ja miksi Raija ilmestyi hänen elämäänsä. Hän on vain iloinen uudesta ystävästään. He hömpöttelevät kaupungilla shoppailemassa kuin nuoret tytöt, Saarinen nauraa.
Ystävän käynti maksaa 38 euroa tunnilta. Kyseessä on kototalousvähennykseen oikeuttava palvelu. Vähennyksen jälkeen tuntihinta on parisen kymppiä.
Saarisen mukaan yksinäisten ikäihmisten omaiset maksavat mielellään siitä, että heidän läheisillään on seuraa ja tekemistä.
– Maksaja saa jokaisen käynnin jälkeen kuulumiset siitä, mitä ystävän kanssa on tehty. Usein mukana on valokuvia. Iloiset ilmeet nähdessä tulee itsellekin hyvä mieli ja huono omatunto väistyy ainakin hetkeksi.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
