Kehosi tarina. Ensi-ilta Teatteri Hysteriassa 22.11.2019.
Seinäjoella tehtiin perjantaina teatterihistoriaa. Törnävän vanhan piirisairaalan alueelle avattiin uusi näyttämö nimeltä Teatteri Hysteria.
Vanhaan metalli- ja puuverstaaseen tyylikkäästi remontoitu tila on avara ja valoisa, vaikkei itse teatterisali ole kuin reilu 150 neliötä. Paikalla on kaikki mitä pieni ammattiteatteri tarvitsee: hyvänkokoinen näyttämö, toimiva valaistus ja äänentoisto sekä sadan hengen katsomo.
Hysterian avaa vain neljästi pyörivä Kehosi tarina. Määrittelyistä piittaamaton esitys ei ole teatteria eikä nykytanssia. Jälkimmäistä se on lähempänä yhdistäessään tanssillista ja terapiallista liikettä.
Ensi-ilta alkoi lievänä taidehiippailuna, kuin itseään ja yleisöään tunnustellen. Todenteolla teos rävähti käyntiin kun sali muuttui catwalkiksi, jolla erilaiset naiset voimaantuivat ja ottivat haluamiaan rooleja.
Sen jälkeen mentiin lujaa ja hiljaa, iholle ja iholta pois. Nähtiin vahva naamiokohtaus, maaliinsa osunut kiltin tytön tanssi ja painokas EI! joka todella tarkoitti, ettei minuun kosketa ellen halua.
Esitys onnistui olemaan henkilökohtainen, vaikkei varsinaisesti paljastanutkaan mitään esiintyjistä. Samalla se kuitenkin paljasti jotain meistä kaikista tuomalla tunteita ja kehollisia kokemuksia näkyväksi.
Jos ihminen alkaa saada viestejä siitä, ettei muka olekaan oikeanlainen, on luontainen mekanismi vetäytyä ja yrittää sulautua ympäristöön. Kun sitten jonain päivänä tulee nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään – se on iso juttu.
Siitäkin Kehosi tarina kertoo.
Ohjaajat Venla Korja ja Aisha Korpela ovat sommitelleet kokonaisuuden taitavasti 16 intiimistä kohtauksesta. Esiintyjät, Marjaana Araneva, Tanja Huuskonen, Heli Palomäki, Janina Peräsalo ja Maippi Nuormaa Vilen, laittavat itsensä likoon rohkeasti.
Olisi ollut kiinnostava nähdä lavalla miehiäkin. Oman kehon ymmärtäminen ja hyväksyminen – tai sen kanssa tuskailu – on myös miehinen kokemus.
Tällä kertaa mieskuvia edustavat seinille ripustetut Ville Hautaluoman maalaukset.
Kehosi tarinaa tekee mieli suositella erityisesti nuorille, aikuisiksi kasvaville, sukupuoleen katsomatta. Toki se sopii kaikenikäisille, niille, jotka uskaltavat ottaa vastaan muutakin kuin helpointa viihdettä.
Esityksestä tekee tärkeän se, että jokaisen kehon, tilan ja rajan kunnioittaminen on yhteinen ja universaali asia.
Tunnin mittaista esitystä seurasi luonteva keskustelutilaisuus. Tekijöiden onnistumisesta kertoo sekin, että paikalla asiantuntijana ollut mielenterveysalan ammattilainen oli näkemästään liikuttunut.
Teksti: Tero Hautamäki
