Uutiset

Niilo Yli-Vainio kaatoi ja paransi

Niilo Yli-Vainion kokouksia leimasivat rukoukset, joiden jälkeen ihmiset tuntuivat vajoavan maahan kuin itsestään. Kuva Harri Toivola
  • Epari

Helluntaiherätyksen tunnetuimman saarnaajan Niilo Yli-Vainion kuolemasta on kulunut 36 vuotta. Karismaattista ihmeparantajaa ei ole unohdettu.

Parituhatta henkeä sulloutuu Lapuan urheiluhalliin. Hiki valuu pitkin seuraväen kasvoja. Kuorolaisten Jumalaa ylistävä musiikki sekoittuu puheensorinaan, itkuun ja nauruun. Niiden yli nousee tämän tästä helpottuneella, mutta voimakkaalla äänellä huudetut sanat: Halleluja! Jeesus! Kiitos! Kiitos!

Lavan edessä seisovan miehen luo kiemurtelee pitkä jono. Sana ihmeparantumisia ja ihmisiä pelkällä katseellaan maahan kaatavasta helluntaisaarnaajasta on kiirinyt läpi maan. Parkkipaikka on täynnä linja-autoja. Jokainen haluaa nähdä ja kokea Niilo Yli-Vainion maagisen voiman.

Tunti toisensa jälkeen mies suhtautuu jokaiseen jonottajaan kuin hän olisi salin ainoa ihminen. Yli-Vainio kysyy, millaiseen ongelmaan tulija toivoo apua ja kohottaa kätensä päänsä tasolle.

– Jeesuksen nimessä vapautan sinut veljeni synneistäsi ja raihnaisuudestasi, Yli-Vainio toteaa ja iso mies vajoaa kahden takana seisovan henkilön syliin.

Eletään vuotta 1977. Yli-Vainio kiertää pitkin maata saarnaamassa ja parantamassa. Tuhannet ihmiset tulevat uskoon. Helluntaiseurakuntien jäsenmäärä kasvaa vuodesta 1977 vuoteen 1981 noin 6 000 hengellä.

Kaikki eivät parantuneet

40 vuotta myöhemmin Yli-Vainion nimi yhdistetään edelleen hurmiokokouksiin, kaatumisiin ja ihmeparantumisiin. Miehen vanhin tytär, Lapualla asuva Aino saa melkein päivittäin vastata kysymykseen onko hän sukua helluntaiseurakunnan suurimmalle saarnaajalle. Tytär kertoo mielellään puhujamatkoista isänsä kanssa. 75-vuotiaalla naisella on myös kokemuksia pyhän hengen parantavasta voimasta.

– Kärsin korvakivuista ja niiden sivuoireista. Isä rukoili puolestani monta kertaa, mutta en parantunut. Yhtenä yönä kipu oli niin valtava, että pyysin isää rukoilemaan vielä kerran. Vajosin maahan ja kun heräsin, kivut olivat poissa eivätkä palanneet.

Kaikkia ihmemies ei pystynyt parantamaan. Yli-Vainio ja hänen vaimonsa Linnea sairastelivat itsekin paljon.

– On Jumalan salaisuus, miksi kaikki eivät parane. On kipeä nähdä, miksi toinen parantuu ja toinen ei, Yli-Vainio selvittää hänestä tehdyssä televisiodokumentissa. Itse hän kuoli vain 61-vuotiaana lenkkipolulle vuonna 1981.

Niilo Yli-Vainio on tärkeä osa myös Lapuan helluntaiseurakunnan johtavan pastorin Veli-Matti Köykän elämää. Hän kuuntelee usein kollegansa nauhoitettuja saarnoja. Niissä puhujauransa vuonna 1946 aloittanut, aiemmin helvetin tulesta vakavalla äänellä puhunut mies julistaa Jumalan rakkaudesta.

– Saan puheista vahvistusta omalle hengelliselle elämälle. Yli-Vainio osasi puhua kansankielellä. Hän jyräytteli suoraan vaikeitakin asioita, mutta takana oli aina lempeys ja valoisuus. Huumoria on mukana paljon.

Köykkä näki esikuvansa lapsena moneen otteeseen. Vanhempiensa kanssa herätyskokouksiin tullut poika kävi usein Yli-Vainion siunattavana.

– Lapsia ei voi lahjoa. Niilo ei edes koskenut minuun, mutta vajosin lattialle. Tuntui, kuin olisin pudonnut pumpuliin. Jälkeenpäin oli aina hyvä olo.

Lue lisää Niilo Yli-Vainiosta ja häneen elämäänsä pohjautuvasta teatteri-esityksestä Eparista 15.11.2017.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka