Olivia Flowers seisoo uuden kotikaupunkinsa Keskustorilla ja hymyilee. Hän muutti tänne kuukausi sitten Pariisista eikä voisi olla tyytyväisempi.
– Väsyin Pariisiin. Jatkuvaa stressiä, ruuhkaa, sotkua, kalliita hintoja ja ylimielisiä ihmisiä. Seitsemän vuotta sitä riitti, kiitos, Flowers pamauttaa.
– Täydellinen vastakohta löytyi Seinäjoelta. Nautin tästä paikasta todella. Täällä on myös tasa-arvoista ja turvallista. Samaa ei voi sanoa Pariisista.
Flowers törmäsi Seinäjokeen englanninkielisellä sivustolla, joka välittää kieltenopettajia ympäri Eurooppaa. Ilmoituksessa häntä houkutti työn lisäksi mainoskampanja avaruuden pääkaupungista.
– Se puhutteli minua heti. Rohkea ja kekseliäs ulostulo pieneltä kaupungilta. Se sinetöi tänne tuloni, Flowers sanoo.
Kaksi akateemista tutkintoa suorittanut nainen toimii nyt englanninopettajana kolmella keskustan koululla: Marttilan alakoulussa, Lyseon yläkoulussa ja Seinäjoen lukiossa.
– Olen Clil-opettaja. Clil-metodi tarkoittaa, että opetetaan eri aineita englanniksi, Flowers selvittää.
Kuukausi Seinäjoella on nyt takana. Mitä on tähän mennessä jäänyt mieleen?
– Saunominen, avanto ja lumienkelit – ne sopivat hullulle luonteelleni. Käyn joka maanantai Tanelinrannan avannossa. Sieltä saa supervoimia. Nyt olen alkanut vetää myös työkavereita mukaan.
– Come on! Täytyyhän jonkun esitellä heille suomalaisia erikoisuuksia, Flowers nauraa.
– Ne muuten todella ovat erikoisia iltoja. Yleensä hiljaiset suomalaiset puhuvat siellä koko ajan. Rakastan sitä.
Ruokapuolella Flowersin sydämen on vienyt paikallinen perinneherkku.
– I love kropsu! Kermavaahto ja hillo tuoreella kropsulla – yummy!
Kasvissyöjälle toimivat myös kotijuusto, karjalanpiirakka ja lohi.
– Omituisinta on ollut se, kun koulussa syötiin puuroa keskellä päivää. Siitäkin selvittiin.
Yhdessä suhteessa Flowers sanoo olevansa umpisuomalainen. Hän juo mukitolkulla kahvia.
– Mustaa ja vahvaa, silloin se on parasta.
Istumme kahvilla Still Standingissä, jossa Flowers mielellään tapaa ystäviään. Etelä-Carolinasta kotoisin oleva iloinen ja räiskyvä nainen on loistava seuranpitäjä. Hän hymyilee paljon, puhuu lakkaamatta ja kertoo kysymättäkin.
– Sellainen minä olen, tyypillinen afroamerikkalainen. Puhun koko ajan kaikille, vaikka sitten oville ja kiville!
Vähäpuheisuus ei ole Flowersin kirjoissa hyve. Siksi hän ei ymmärrä, miksi upeat suomalaiset ovat niin usein ujostelevia tuppisuita.
– Se liittyy myös työhöni. Haluan saada eritoten nuoret tulemaan kuorestaan.
Flowers vertaa suomalaisia kookospähkinöihin.
– Teillä on paksu ja kova ulkokuori. Kun sen saa särjettyä, odottaa palkinto. Sisältä olette ihania, mehukkaita ja anteliaita ystäviä, Flowers kuvailee.
Hän toivoisi, että suomalaiset tulisivat rohkeammin kuorestaan.
– Te analysoitte joka tilannetta etukäteen – varsinkin kaikkea, mikä voi mennä pieleen. Eläkää enemmän, murehtikaa vähemmän.
– Amen!
– Perkkele!
Flowers nauraa ja heristää nyrkkiä, ylpeänä loppukaneetistaan.
Edellisen lisäksi hän puhuu vasta muutamia sanoja suomea, jota kuvailee ”tuskastuttavan vaikeaksi”.
– Tuplavokaalit ja -konsonantit, sijamuodot, yhdyssanat – aargh! Mutta opin suomen – ellen tule samasta syystä hulluksi.
Hauskaa kielen kanssa on ollut. Esimerkiksi silloin, kun hän yritti ensi kerran löytää S-markettiin ja tajusi, että suomalaiset lausuvat nimen ”Ass-Market”.
– Repesin totaalisesti sille mielikuvalle, Flowers hekottaa.
Olivia Flowers sanoo, että kaikki ovat hehkuttaneet hänelle kesää Seinäjoella.
– Odotan sitä todella, kaupunki kuulemma kuhisee iloisia ihmisiä ja tapahtumia. Siitä tulee hauskaa.
Flowers on paitsi englanninopettaja, myös uraa tekevä muusikko. Ennen kesää hän aikoo kuvata Seinäjoella uuden musiikkivideon. Tarkoitus on kruisailla punaisella mustangilla kaupungilla ja hengailla ystäväperheen luota löytyvässä ”miesluolassa”.
– Biisiksi tulee Hand in Her Pocket. Se on naiseutta juhlistava laulu ja samalla kunnianosoitus uudelle kotikaupungilleni, Flowers suunnittelee.
”Neiti Kukat” esittelee talenttiaan pian Rytmikorjaamolla. Flowers bändeineen soittaa 8. helmikuuta Semmareiden keikan avausesiintyjänä. Esitys alkaa kello 21.
– Tasan 21. Olen huomannut, että te todella pidätte kellonajoista kiinni, Flowers huomauttaa.
Rytmiksellä on tulossa iso ilta, sillä Semmarit ovat parhaillaan 30-vuotisjuhlakiertueella.
– He kaikki ovat opettajia, kuten minäkin. Lavalta hyökyy positiivista ope-energiaa, Flowers kuvailee.
Yhdysvalloissa gospel-musiikin parissa varttuneen Flowersin omassa musiikissa yhdistyvät reggae, soul, funk ja blu-dub. Pariisissa tehty esikoislevy Incandesence ilmestyi syksyllä digitaalisena.
– Bändini lentää Pariisista Suomeen pari päivää ennen keikkaa. Treenaamme Seinäjoella ahkerasti, teen pojille lasagnea ja pakotan heidät avantoon. Sitten treenaamme lisää, solisti suunnittelee intoa puhkuen.
Bändinsä lisäksi Flowers ei kaipaa Pariisista muuta kuin ruokakulttuuria.
– Ranskalaiset syövät kyllä hyvin. Mutta siihen se jääkin. Pariisi esimerkiksi on aivan toivottoman sotkuinen. En ole ollut missään niin siisteissä kodeissa kuin Seinäjoella.
Teksti ja kuvat: Tero Hautamäki
