Korona on vienyt monelta työt. Maatiloilla työntekijöistä sen sijaan on huutava pula. Eparin kesätoimittaja Sanna Keisala kävi testaamassa miten työt maitotilalla sujuvat.
Jos joutuisit lomautetuksi, voisitko nähdä sen mahdollisuutena vastata maatilojen työvoimatarpeeseen? Lähdin testaamaan, kuinka hyvin kulttuurituottaja-toimittajalta sujuisi maatilan työt.
Pääsin harjoittelemaan Ilmajoen Nopankylässä sijaitsevalle luomumaitotilalle, missä 170 lypsylehmän tilaa pyörittävät omistajat Maarit Noppa ja Simo Perälä tyttärensä Riina Perälän kanssa.
Matkalla tilalle Noppa soitti ja kertoi uuden elämän olevan lähellä – Oolannin prinsessa oli synnyttämässä vasikkaa. Perille päästyäni vasikka oli juuri syntynyt. Vedin ylleni työhaalarit ja uskaltauduin navettaan tapaamaan vastasyntynyttä vasikkaa ja sen emää.
Vasikan turkissa helmeili lima, mutta otin ohjeiden mukaisesti pienokaisen pään syliin ja juotin sille tuttisangolla ensimmäisen annoksen passiivista vastustuskykyä tuottavaa ternimaitoa.
Puhtaat haalarit päälle vaihdettuani pääsin kokeilemaan muitakin tilan töitä. Oolannin prinsessa ohjattiin lypsyrobotille utaretulehdusnäytteen ottoon ja lypsylle, koska synnytyksen jälkeen maito pitää tarkistaa utaretulehduksen varalta. Tämä tehdään käsipelillä. Seurasin tarkkaan Perälän näytteenottoa saadakseni esimerkin tekniikasta, koska olin salaa toivonut pääseväni kokeilemaan lypsämistä. Tilaisuuden tullessa utareisiin tarttumista ei tarvinnut kahdesti harkita. Yllätykseni sain maitoa heti tulemaan.
– Näissä töissä pärjää, jos haluaa oppia. Kokemuksen ja todistukset korvaa hyvä asenne mennen tullen, Noppa kannustaa.
Urbaani nenäni ei nyrpistynyt lehmien ympäröimässä avonavetassa paskaa siivotessamme, ei tehtävänannosta eikä eläinseurasta. Vaikka en ollut tottunut lehmiin, huomasin niiden olevan rentoja seurassani.
Perälän mukaan eläimet ovat tottuneet vieraisiin ihmisiin ja sen huomasi. Sain vain pientä mulkoilua osakseni, kun yritin putsata niiden turkkia liasta.
Pian pääsin kokeilemaan paremmin eläinkuiskaajan taitojani siirtäessämme yhtä vasikoista ulkokautta navetan toiseen päätyyn. Hieltä ei voinut välttyä, koska aurinko porotti täydeltä taivaalta, eikä pikkuinen ollut samaa mieltä määränpäästä.
Seuraavaksi sain hypätä pienkuormaajan rattiin viilentymään. Minulla oli ennestään kokemusta työkoneiden käytöstä, joten pienkuormaajaa oli helppo ohjata. Kurottajan kuskin paikalle kapuaminen jännitti. Onneksi minua ei jätetty yksin ison koneen koppiin, vaan sain ajo-ohjausta lähietäisyydeltä. Saan kehuja ajotaidoistani, mutta en ollut tyytyväinen suoritukseeni, koska jarrutteluni oli töksähtelevää kuin ajokoulussa ensimmäisellä ajotunnilla konsanaan.
Päivän viimeisenä hommana tyhjennettiin lehmien rehukaukaloa talikolla. En ollut ikinä edes pitänyt talikkoa käsissäni, mutta yhtä hyvin se tuntui siihen sopivan kuin kynä ja tietokoneen hiirikin.
Nyt tilalla työskentelee omistajaperheen lisäksi kaksi kokoaikaista ja viisi osa-aikaista työntekijää. Toinen vakituisista työntekijöistä on automaatioasentaja.
– Hän soitti Simolle ainakin kolmesti. Ajateltiin, että pitäähän hänelle antaa mahdollisuus. Se oli hyvä päätös.
Minä sain kiitettävää palautetta asenteesta, ajotaidoista, ripeästä toiminnasta ja vuorovaikutuksesta eläinten kanssa. Kuvia tähän juttuun ottaneen emännän mukaan olin jopa niin ripeä, että se vaikeutti todisteiden saamista.
– Teit jo puhelimessa vaikutuksen kyselemällä, millaista vaatetta kannattaa hommiin laittaa, paljastaa Noppa.
Emäntä pitää henkilökemiaa tärkeänä osatekijänä maatilalla työskentelyssä.
– On tärkeää, että työtoverit pitävät toisistaan ja viihtyvät yhdessä.
Viihdyin tilan töissä niin hyvin, että voisin vastaanottaa emännän kutsun saapua uudelleen tilalle. Osa-aikatyö maatilalla kuulostaa nyt ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Päivän päätteeksi en ollut sen väsyneempi kuin konttoritöissäkään. Rasitus tuntui kuitenkin eri tavalla: tietokoneen ääressä istuessa väsyvät silmät ja mieli. Maatilan töissä väsymys tuntuu kropassa. Sitä ei päivän aikana huomannut ollenkaan. Aika kului niin sujakasti, etten katsonut kelloa kertaakaan.
Tilalle töihin?
Olisiko sinusta töihin karjatilalle? Ruralia-instituutin Työtavoilla tulosta maitotiloille -hanke on laatinut osaamistasotestin, millä voidaan koetella vakituisesti tai satunnaisesti karjatiloilla töissä olevien työntekijöiden tietotaitoa.
Testin viihdekäyttökään ei ole kielletty. Sen parissa voi illanistujaisissa erottaa tietäjät luulijoista. Maitotilalla juttua tekemässä käynyt Sanna Keisala sai testin tulokseksi 18/27.
Jos innostut oppimaan lisää, samalla sivustolla on opetusvideoita maatilan töistä. Niitä voi käyttää apuna uuden työvoiman perehdyttämisessä.
Tässä linkki testiin https://forms.office.com/Pages/ResponsePage.aspx?id=WXWumNwQiEKOLkWT5i_j7uRFR7SADmlKgQmGRSMs0MFUQ0RQRllZMFFWUlJMU0cxTkhDSloxT1o1US4u
Sanna Keisala
