Ylistarossa tehdään alkoholia 111 vuoden tauon jälkeen. Pirula sai nimensä paikkakunnan häpeäpilkun mukaan. Kahden miehen yritys on saanut lentävän lähdön.
Mitä syntyy, kun tietotekniikan ammattilainen ja puuseppä perustavat ilman koulutusta ja kokemusta viinatehtaan? Tuloksena on menestyvä siidereitä ja marjaviinejä valmistava yritys, jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt syntyä kuolleena. Teoriaa tukee se, että tuoreet yrittäjät tekivät kaiken juuri niin kuin ei opeteta.
Jos mietit yrittäjyyttä ja haluat maksimoida riskit, ota oppia Petri ja Tomi Rintalasta. Tässä muutama vinkki: Valitse ala, josta et tiedä etukäteen juuri mitään. Perusta tuotantolaitos ja tehtaanmyymälä tyhjilleen jääneeseen lampolaan, joka on remontoitava lattiasta kattoon. Sijoita yritystoiminta Ylistaroon keskelle ei mitään, hiekkatien ja peltojen keskelle osoitteeseen Plökkiläntie 37. Älä laita tien alkupäähän opasteta tai edes yrityksen olemassa olosta kertovaa kylttiä. Älä perusta yritykselle nettisivuja. Vältä markkinointia ja mainostamista. Nimeä firma kauhua herättäväksi Pirulaksi. Kirjoita alkoholia sisältävän pullon etikettiin ei niin myyvä teksti ”Elämä on synkkää ja niin on tämä juomakin”.
Mistä oikein on kyse?
– Meille on muodostunut jotenkin kierolla tavalla sellainen meininki, että tehdään asiat päinvastoin. Se mikä kuulostaa kannattavalta, sitä ei tehdä, Petri Rintala tiivistää veljesten ideologian.
Itsepäiset veljekset eivät ole juuri kokeneempien neuvoja kuunnelleet, vaan ovat tehneet asioita oman pään mukaan.
– Firman nimeämistä Pirulaksi asiantuntijat pitivät yrityksen itsemurhana, Tomi Rintala muistelee suu hymyssä.
Varoituksista huolimatta kaksi vuotta sitten perustetun yrityksen nimeä edes ajateltu muuttaa. Nimi kietoo Pirulan tiiviiksi osaksi Ylistaron historiaa. Se muistuttaa siitä, että Ylistarossa on valmistettu alkoholia jo 1800-luvulla.
Asialla oli 140 vuotta sitten perustettu Tuokkolan oluttehdas. Lähellä kirkkoa sijainnut panimo menestyi hyvin. Tuotantomäärät olivat kymmeniätuhansia litroja. Paikallinen raittiusväki paheksui toimintaa ja alkoi kutsua paikkaa Pirulaksi. Viinaveikkoja kaihtaneet kyläläiset saivat siksi syyt niskoilleen, kun oluttehdas paloi mystisesti.
Yrittäjät eivät luovuttaneet, vaan rakensivat uuden tehtaan. Omistajien kuoltua raittiusseura osti olutpanimon lopettaakseen sen toiminnan, mutta joutui valmistamaan synnillistä ilolientä kolme vuonna saadakseen velan maksettua.
– Tehtaalla ahkerasti vieraillut pappi siunasi Pirulan, kun se lopetettiin vuonna 1908. Ne olivat iloiset hautajaiset, Petri Rintala kertaa kuulemaansa tarinaa.
Kolmannen kerran päivänvalonsa nähnyt Pirula on saanut kyläläisiltä edeltäjiään lämpimämmän vastaanoton. Avajaisissa oli 500 henkeä. Tehtaanmyymälän ovi käy ahkerasti. Sen läpi kulkee 98 prosenttia tuotannosta.
– Juhannuksen alla myimme tästä kahdessa päivässä satoja liroja alkoholia, Petri Rintala ynnää.
Kauppa käy niin hyvin, että veljekset joutuvat usein myymään ei oota. Ensimmäinen valmistuserä, 2 300 litraa loppui viidessä viikossa.
Lue koko juttu Eparista 2.10.2019.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
