Siilisairaalassa riittää hoivattavia – robottiruohonleikkurit silpovat piikkipalloja

Älä aja päälle! huutaa siili hädissään. Autot ja robottiruohonleikkurit koituvat usein siilien kohtaloksi.

Siinä se taas on. Keskellä maantietä olevan mustan, liikkumattoman möykyn tunnistaa ohi ajaessaan helposti siiliksi. Piikkipallon matka päättyi auton alle niin kuin monen sen lajitoverinkin.

Siilien kohtalo on surettanut ihmisiä. Eläinrakkaat ovat askarrelleet teiden varsille siileistä varoittavia kylttejä ja muistuttavat sosiaalisessa mediassa autoilijoita höllentämään kaasujalkaansa.

Siilit ovat lähellä monen sydäntä, sillä niiden määrä vähenee vuosi vuodelta. Liikenneonnettomuuksien lisäksi kantaa verottavat esimerkiksi ympäristömyrkyt ja vähälumiset talvet. Asutuksen leviämisen takia pesä- ja ruokapaikat vähenevät.

Vapaaehtoiset hoitavat orpoja, loukkaantuneita ja heikkovointisia siilejä ympäri maata. Seinäjoen seudulla työtä tekee Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen alaisuudessa oleva Etelä-Pohjanmaan Siilirinki. Siinä aktiivisia hoitajia on puolenkymmentä.

Yksi heistä on Seinäjoen Kasperissa asuva Marjo Helene Haanpää, joka ilmoittautui siilisairaanhoitajaksi vuosi sitten. Viime kesänä hän hoiti 23 siiltä. Seitsemän poikasta ei syksyyn mennessä ollut tarpeeksi isoja pärjätäkseen luonnossa, joten ne jäivät talvehtimaan Haanpään pihamaalle rakentuneeseen minimökkikylään. Tämän kesän aikana naisella on ollut hoidokkeja jo 37.

Siilisairaalaan potilaat päätyvät ihmisten tarkkaavaisuuden ansiosta. Loukkaantuneen tai yksin asuntoalueella harhailevan siilin nähneet kysyvät neuvoja asiantuntijoilta matalalla kynnyksellä. Käytännön hoitotyöhön moni ei voi sitoutua, sillä pienimmät, vain muutamia kymmeniä grammoja painavat poikaset, vaativat ympärivuorokautista hoitoa. Niitä lämmitetään aluksi kuumavesipulloilla ja ruokitaan hunajavedellä muutaman tunnin välein.

Haanpäällä on tällä hetkellä hoidossa muun muassa kahdeksan orposiilin katras. Noin sata grammaa painavat siilit löytyivät Peräseinäjoelta.

– Siilit asuvat nyt työhuoneessani, mutta pääsevät ulos kasvettuaan. Yksi poikasista ei selvinnyt. Syynä saattoivat olla loiset, Haanpää arvelee.

Viime vuonna siilirinkiläiset hoitivat 215 siiltä. Tänä vuonna hoidokkeja on ollut satakunta. Viime vuoden potilasluvut ylittyvät mitä todennäköisimmin, sillä syksy on tyypillistä sesonkiaikaa, koska kylmät yöt ovat pienille ja loukkaantuneille siileille kohtalokkaita.

Tänä kesänä hoidettavaksi on päätynyt paljon robottiruohonleikkureiden yli ajamia siilejä. Loukkaantuneilta on puuttunut puolet kasvoista tai niiden jalat ovat olleet poikki. Suurin osa loukkaantuneista on jouduttu lopettamaan.

– Näitä onnettomuuksia on helppo ehkäistä. Siilit liikkuvat pimeänä aikana ja robottileikkurin voi laittaa yöksi nukkumaan, Haanpää vinkkaa.

Toinen kotipihan surmanloukku siileille on marjapensaiden päälle heitetyt verkot. Vaaraa voi vähentää nostamalla suojan reunat niin ylös, että siilit eivät takerru verkkoon.

– Pienillä asioilla on paljon väliä. Jokainen pelastunut siili on tärkeä, Haanpää vakuuttaa.

Virpi Kupiainen-Ämmälä