Viime kesänä Solar Sound Festivalia ei järjestetty koronapandemian vuoksi. Tänä viikonloppuna festivaali kohoaa Seinäjoelle kahdeksatta kertaa.
Alue ja festivaali eivät rakennu itsestään ja joka kesä paikalle saapuu joukko talkoolaisia. Yksi niistä on kaveriporukka, joka kulkee nimellä Kurittomat.
– Kuutena kesänä ollaan oltu mukana rakentamassa Solar Soundien festivaalialuetta tällä porukalla ja nyt jälleen, kertovat Jesse Salomäki ja Jere Ojala.
Kurittomat on noin kymmenen hengen kaveriporukka, joka on tuttu näky festivaalin taustajoukoissa. Jesse Salomäki, joka on myös yksi festivaalin alkuperäisistä perustajajäsenistä, on alunperin houkutellut kaverinsa mukaan apukäsiksi.
– Mä taisin silloin kysyä, että olisiko jollain kiinnostusta lähteä raksaamaan, Salomäki kertoo.
– Niin, sulla oli silloin vähän enemmän näpit pelissä ja me tultiin sitten auttamaan ja sille tielle ollaan jääty, Ojala komppaa.
Vuodesta toiseen porukka on pysynyt kutakuinkin samana. Kurittomat-nimi on jäänyt elämään Salomäen tokaistua porukan meiningin olevan aivan kuritonta.
– Muistaakseni, joku taisi joskus jopa luulla meidän olevan nimen perusteella joku rikollisjengi, Salomäki naureskelee.
Ei sentään. Kurittomat ahertavat festivaalien taustajoukoissa pystyttäen muun muassa alueen aitoja. Oikeastaan ihan kaikkea tehdään, mikä kuuluu festivaalialueen rakennukseen.
– Vessat, roskikset, pöydät ja tuolit sijoitellaan paikalleen, bäkkärit laitetaan valmiiksi, miehet luettelevat.
Vuosien aikana festivaalialueen rakennuksesta on ehtinyt muodostua tietynlainen rutiini. Festivaalin siirtyminen Kirkkokadulle tuo haastetta konkareillekin.
– Tiedämme varmaan parhaiten sen, että mitä täällä kannattaa tehdä ja milloin. Nyt kuitenkin, kun alue on uusi, kaipaa varmaankin alkuun vähän ohjeistusta, Ojala pohtii.
Festivaalialuetta rakennetaan koko viikko aina torstai-iltaan asti, jolloin kaiken tulisi olla valmista. Silloin Kurittomat vaihtavat vapaalle. On aika nauttia festivaaliviikonlopusta sekä yhteisestä ajasta.
– Onhan se siistiä nähdä pitkästä aikaa livebändejä, mutta Solar Soundit on aina ollut meidän Kurittomien omaa juhlaa. Se on ehkä kivempaa, että nähdään ja tehdään yhdessä porukalla, miehet sanovat.
Viikon aikana syntyy monta uutta tarinaa ja vitsiä, jotka jäävät elämään. Joskus saattaa käydä jopa niin, ettei festivaalilla esiintyviä bändejä ehdi näkemään ollenkaan.
– Yleensä me pystytetään bäkkärille oma teltta ja kannetaan sinne sohva ja muuta kivaa tekemistä. Monta kertaa on käynyt niin, että osa on istunut siinä koko viikonlopun, Salomäki kertoo.
Mieleenpainuvimpiin muistoihin Solar Sound Festivalilta kuuluvat uusien jäsenten napakorut ja benji-hypyt ja se, kun yksi jäsenistä vietti koko viikonlopun Cheekin henkilökunnan takahuoneessa.
– Yksi meistä ei käynyt kotona koko viikonloppuna ja oli nukkunut Cheekin henksun bäkkärillä. Sinne tuli sitten raksamiehet aamukuudelta ja tokaisivat, että jaa yksi meistä on jo täällä, Ojala naureskelee.
Tavallisesti sunnuntaina on menty myös purkamaan aluetta, mutta tänä vuonna sen hoitaa joku muu.
– Tää on nyt varmaan vähä niinku viimenen kerta. Ollaan sanottu neljä vuotta putkeen samaa, mutta ehkä tämä nyt oikeasti on se viimeinen kerta, kun meidät nähdään festivaalin rakennuspuuhissa, miehet pohtivat yhteen ääneen.
Emilia Tuomikoski
