Seinäjoella on ilmoitusten mukaan puolensataa kotikanalaa. Niiden suosio on kasvanut viime vuosina hurjasti.
Seinäjoen kaupungin maaseutupäällikkö Arja Ala-Luoma lisäisi lauseeseen sanan valitettavasti.
– Kanat ovat suloisia ja niitä halutaan lapsille lemmikeiksi. Moni ei kuitenkaan ajattele, mitä eläimille tapahtuu kesän jälkeen. Onko niille talveksi lämmintä paikkaa vai ollaanko ne valmiita lopettamaan?
Ammattilaista huolestuttavat myös terveysasiat, sillä epidemioiden riski on aina olemassa.
– Jos joku haluaa pitää kanoja taajamassa, en voi sitä kieltää. Terveystarkastajat joutuvat sitten selvittelemään tapauksia, joissa naapurit ovat valittaneet pahasta hajusta tai anivarhain kiekuvasta kukosta.
Kotikanalaa Ilmajoella pitävällä Christel Björkillä ei ole ollut ongelmia naapureiden kanssa, sillä heitä ei ole. Toisen ongelman hän tuntee hyvin. Nainen harmittelee sitä, että kanoista on tullut nykyajan kesäkissoja.
– Eläimestä on aina iso vastuu ja sitä otettaessa pitää miettiä koko elämänkaari. Itse rakennutin viime vuonna kanalan, koska en ollut valmis luopumaan kylmässä ulkorakennuksessa kesän olleista eläimistä syksyllä. Toiset syövät kanat, mutta itse en siihen pystynyt.
Kana kaipaa hoivaa päivittäin. Björk käy tarkistuskäynnillä kanalassa vähän väliä.
– En malta olla poissa kanojen luota. Usein töihin lähtiessä päätän vain käydä vilkaisemassa ovelta, mutta töissä huomaankin, että jalassa on kumpparit ja jakkupuvussa höyheniä.
Björkin mielestä jokaisella kanalla on oma luonteensa, mutta kaikki ovat kovia juttelemaan. Erilaiset äänet tarkoittavat eri asioita.
– Kanat antavat neuvojaan asuntokauppoihinkin. Niillä on mielipide kaikkeen ja omasta mielestään ne tietenkin ovat aina oikeassa.
Emäntä ja kanalauma eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen esimerkiksi siitä, kumpi oli ensin, muna vai kana.
– Kanat ovat nähneet tipun tulevan munasta, mutta minä olen nähnyt munan tulevan kanasta, Björk pohtii suu hymyssä.
Teksti:
Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue koko juttu Eparista 17.4.2019.
