Palju-uuni on osoitus sitä, että Etelä-Pohjanmaalla ongelmiin keksitään ratkaisu.
Eteläpohjalaiset ovat tottuneet ratkaisemaan asioita omalla tavallaan. Jos ongelmaan ei löydy valmista ratkaisua, se keksitään itse. Tämän ansiosta alueelta on lähtenyt maailmalle useita arkea helpottavia keksintöjä.
Uusimpia niistä on Pasi Rajamäen kehittämä palju-uuni. Mies pyörittää paljujen, uima-altaiden ja ulkoporealtaiden myyntiin keskittyvää Kylpyhuonemarkettia Seinäjoen Kapernaumissa.
Idean kylpytynnyriin kiinnitettävästä uunista, viralliselta nimeltään Paljuunista, Rajamäki sai kylpytynnyriä lämmittäessään. Nälkä alkoi kurnia kesken puuhan ja yrittäjä aikoi paistaa makkaraa.
– Paljussa oli tuli, mutta silti makkara pitäisi paistaa tikun nokassa kamiinan pesässä tai nuotiolla. Mietin, että pitäähän tähän nyt parempi ratkaisu olla. Näppärä keksintö siitä sitten syntyikin, Rajamäki kertaa.
Ruostumattomasta teräksestä valmistettu palju-uuni on kylpytynnyrin kamiinan ja savuhormin väliin kiinnitettävä sisäuuni. Kamiinassa olevat savukaasut eivät ole kosketuksessa ruokaan, vaan kiertävät uunin sisä- ja ulkopinnan väliin muodostuvan tyhjän tilan kautta savupiipusta ulos. Savu ja pesässä palava tuli lämmittävät uunin.
– Kyseessä ei siis ole grilli, vain tavallisen sähköuunin kaltainen tuote, Rajamäki täsmentää.
Kolmisen sataa euroa maksava uuni voidaan kiinnittää paljuun jälkikäteen.
– Hintaa on vaikea saada alaspäin. Työvaiheita on monia ja materiaalia menee paljon. Uuni painaa 12 kiloa.
Palju-uunien ensimmäinen erä valmistui joulumarkkinoille. Kiirettä piti, sillä Rajamäki halusi ensin hakea keksinnölleen patenttia ja mallisuojaa.
– Mallisuojia on haettu useammallekin mallille. Hyvälle tuotteelle löytyy aina kopioijia.
Tietoa ja apua asiassa Rajamäki sai Into Seinäjoelta ja Ely-keskukselta.
– Halusin ihan mielenkiinnosta kokeilla, millainen prosessi on kyseessä. Kaikki sujui näppärästi ja nopeasti. Ei tarvitse olleenkaan ihmetellä, miksi Seinäjoki valittiin jo viidettä kertaa peräkkäin maan parhaaksi alueeksi yrittää, Rajamäki kehuu.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
