Poistotekstiilien kerääminen tuli pakolliseksi tämän vuoden alussa – Suomalaisten vanhoista vaatteista ja kodintekstiileistä tehdään nyt kuituja, joista valmistetaan uusia tuotteita

Poistotekstiilin erilliskeräys on ollut Suomessa pakollista vuoden vaihteesta saakka. Ennen uutta jätelakia käytöstä poistetut vaatteet ja muut tekstiilit on saanut laittaa samaan jäteastiaan kodin muiden poltettavien roskien kanssa.

Uudistuksen takana on luonnonvarojen säästäminen. Jo olemassa olevasta, mutta käyttökelvottomasta materiaalista saadaan nykytekniikalla jalostettua uusiokuitua teollisuuden käyttöön. T-paitana, farkkuina tai vaikka lakanana palvellut tekstiili voi saada uuden elämän esimerkiksi suodatinkankaina, komposiittituotteina, eristys- ja pakkausmateriaalina tai akustiikkalevynä.

Parhaat uusiokuitulaadut kelpaavat jopa langan kehräykseen ja kankaan kutomiseen. Vaatejätteistä voidaan siis saadaan jalostusketjun kautta esimerkiksi uusia vaatteita.

Puolessa vuodessa on kerätty 8 300 kiloa

Lakeuden Etapin alueella poistotekstiilejä kerätään jokaisella jäteasemalla ja RE-pisteellä. Poistotekstiilin keräykseen kuuluvat puhtaat ja kuivat, mutta käyttökelvottomat tekstiilit. Näitä ovat esimerkiksi rikkinäiset vaatteet, lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat.

– Pinttyneet tahrat ja reiät eivät haittaa, mutta likaisia tekstiilit eivät saa olla, opastaa Etapin palvelupäällikkö Anna Mäntylä.

Matot, tyynyt, peitot, kengät, alusvaatteet, sukat, sukkahousut ja pehmolelut eivät ole kierrätettävää tekstiiliä edes elinkaarensa päässä. Ne laitetaan tavalliseen tapaan poltettavan jätteen säiliöön.

Puolessa vuodessa Etapin alueella on kerätty 8 300 kiloa tekstiilejä. Tulos on asukaslukuun suhteutettuna parempi kuin muualla maassa.

– Hienosti on mennyt. Kyseessä on uusi keräys ja opeteltavaa on toki vielä paljon. Keräys on kuitenkin sujunut odotuksia paremmin.

Asiakkaita pyydetään tuomaan tekstiilit keräykseen suljetussa muovipussissa.

– Tavallisin virhe on se, että pussista löytyy likaisia, märkiä ja homeisia tekstiilejä. Niitä ei voida laittaa eteenpäin jalostettavaksi. Likaiset ja märät tekstiilit kuuluvat edelleen poltettavan jätteen mukaan, Mäntylä opastaa.

Lajittelu on käsityötä

Koska kuluttajille sattuu lajittelussa virheitä, pussien sisältö tarkistetaan. Lakeuden Etapin alueella homman hoitavat työpaja Trimman valmentautujat. Työ tapahtuu Seinäjoella kierrätyskeskuksen yhteydessä. Lajittelutyötä tekee kahdeksan henkeä.

– Käymme läpi jokaisen vaatteen ja tavaran. Vielä käyttökelpoiset tekstiilit päätyvät myyntiin kierrätyskeskukseen. Likaiset, homeiset ja kosteat vaatteet ja tekstiilit menevät poltettavaksi ja varsinaiset poistotekstiilit lähtevät uudelleen kierrätykseen Lounais-Suomen jätehuoltoon, selvittää työvalmentaja Maija Ruohoniemi.

Kenkä ei ole tekstiili

Kierrätystekstiilipusseista löytyy paljon sinne kuulumatonta tavaraa. Lakeuden Etapin alueella poistotekstiiliseulan läpäisee vain kolmannes kierrätykseen tuodusta tavarasta. Saman verran päätyy myytäväksi ja poltettavaksi.

– Vielä olemme ehtineet lajitella tavarat. Kun tieto asiasta leviää ja tekstiilipusseja tulee enemmän, kuluttajan olisi tärkeää lajitella tekstiilit ohjeiden mukaan. Väärään paikkaan laitetut tavarat vaativat lisätyötä ja tilaa, Ruohonniemi kertoo.

Vaikka kyse on tekstiilikierrätyksestä, lajittelukeskuksen rullakoissa uutta määränpäätä odottaa leluja, matkalaukkuja, kenkiä ja jopa muovinen jakkara. Huoneen toisessa päässä rekeissä roikkuu hyväkuntoisia vaatteita.

– Tekstiilikeräykseen kuuluu vain puhdas vaate ja tekstiili. Tavaralahjoitukset voi tuoda suodaan myymälään, Ruohoniemi opastaa ja pelastaa pakasta vedetyn näköisen Marimekon raitapaidan joutumasta tekstiilisilppurin hampaisiin.

Osta vain tarpeeseen

Tekstiileistä jalostetaan uusia kuituja Paimiossa. Sinne lajitellut poistotekstiilit kuljetetaan suursäkeissä kuoma-autoilla. Poistotekstiilin käsittelylaitoksessa kuidut avataan mekaanisesti. Lopputuloksena saadaan kierrätyskuitua uusien tuotteiden raaka-aineeksi.

Paimiossa oleva kokeiluvaiheen tekstiilinkeräyslaitos korvataan parin vuoden kuluttua Turkuun rakentuvalla tehtaalla. Kyseessä on maailman ensimmäinen kuluttajien poistotekstiilien jalostuslaitos.

Yli 20 miljoonaa euroa maksavan tehtaan kapasiteetti on mitoitettu siten, että nykyisillä keräysmäärillä laitos pystyisi käsittelemään suomalaisilta kuluttajilta kerätyn poistotekstiilin.

Suomen kuntien jätelaitosten toteuttaman poistotekstiilikeräyksen tavoite on kerätä jokaiselta kuluttajalta vuodessa viisi kiloa käytöstä poistettuja tekstiilejä.

Käytöstä poistettava tekstiili käy läpi lukuisia vaiheita ja matkaa satoja kilometrejä ennen muuttumistaan uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Voiko prosessin tuotetta enää kutsua ekologiseksi?

Etapin palvelupäällikkö Anna Mäntylä uskoo, että voi. Tilastoja tai tutkimuksia asiasta hän ei ole nähnyt.

– Uuden tekeminen kuluttaa paljon luonnonvaroja ja kaikkea muutakin. Yhden T-paidan tekeminen esimerkiksi vaatii monia satoja litroja vettä. Uskon, että vanhojen tekstiilien kierrätys saadaan käyttökokemusten kautta entistä tehokkaammaksi ja ekologisemmaksi.

Kaiken A ja O Mäntylän mukaan on vastuullinen kuluttaminen.

– On ekologista ostaa vaatteita vain tarpeeseen ja käyttää niitä niin kauan, kun ne ovat ehjiä.

Trimman työvalmentaja Maija Ruohoniemi näyttää videolla miten tekstiilit lajitellaan oikein.