Ranskan pitkät koulupäivät sekä tiukat säännöt yllättivät ilmajokisen Aurora Ämmälän - yhdessä asiassa vaihtomaa kuitenkin peittoaa Suomen

Ruoka, kulttuuri, kauniit kylät ja kaupungit. Ne houkuttelivat Aurora Ämmälän, 17, hakemaan vaihto-oppilaaksi Ranskaan. Ja sinne hän elokuussa pääsikin.

Vaihtovuosi Keski-Ranskassa Mâconissa on nyt aika lailla puolessa välissä.

– Aika on kulunut todella nopeasti. On vielä paljon asioita, jotka haluaisin nähdä ja kokea. Ajatus lähtemisestä tuntuu hakealta, sillä olen tottunut ranskalaiseen arkirytmiin ja saanut kavereita. Toisaalta odotan suomalaisten ystävieni näkemistä, mutta nyt olen vielä tiukasti kiinni omassa Ranskan kuplassani, Ämmälä pohtii.

Vaihto-oppilaaksi lukiolaistyttö haki Ilmajoen Rotaryklubin kautta. Haave vaihto-oppilasvuodesta syntyi jo alakoulussa.

– Kotona on ollut useita vaihto-oppilaita ja olen siten tutustunut touhuun. Lisäksi uudet asiat ja kulttuurit kiehtovat minua.

Muistikirjalla koulualueelle

Ämmälä opiskelee Lycée René Cassin -nimisessä lukiossa, jossa opiskelijoita on vajaa tuhat. Opinnoissa painotetaan luonnontieteitä ja matikkaa.

Ämmälä paljastaa, ettei ole Ranskan koulutusjärjestelmän suurin fani. Erona Suomen kouluun ovat erityisesti tiukat säännöt.

Puhelimen käyttö koulurakennuksissa on kiellettyä ja opettajat vahtivat kotitehtävien tekemistä enemmän kuin Suomessa. Lomat ja viikonloput tulisi myös opettajien mielestä viettää opiskellen.

Koulualueelle kulkemista valvotaan Ranskassa tarkasti. Koulun portit ovat auki vain tiettyinä aikoina. Ämmälän koulussa aitojen sisäänpääsy vaatii myös henkilökohtaisen muistikirjan näyttämisen.

Samaan kirjaan merkitään poissaolot ja myöhästymiset “Vie scolairessa” eli kansliassa. Vanhempien täytyy selvittää poissaolojen syyt.

– Tunnen usein palanneeni yläasteelle. Ranskassa lukiolaisia kohdellaan edelleen hyvin lapsina ja kaikki informaatio kulkee vanhempien kautta, Ämmälä ihmettelee.

Opiskelu syö vapaa-aikaa

Koulunkäynti vie Ranskassa huomattavasti enemmän aikaa kuin Suomessa. Koulupäivät voivat kestää jopa aamu kahdeksasta ilta kuuteen.

Oppituntien määrä on suunnileen sama kuin Suomessa. Turhaa pituutta päiville kertyy esimerkiksi pitkien lounastaukojen takia.

– Lukujärjestykseen kuuluvat myös pakolliset opiskelutunnit. Niiden aikana oppilaiden tulee tehdä kotitehtäviään henkilökunnan valvoessa. Näitä tunteja on kaksi viikossa, Ämmälä kertoo.

Pitkien päivien lisäksi opiskeluun käytetään vapaa-aikaa arkisin ja viikonloppuisin. Keskiviikkoisin koulupäivät päättyvät jo ennen lounasta. Silloin opiskelijat tekevät kotitehtäviä, näkevät ystäviä tai käyvät harrastuksissa.

– Välillä tuntuu, että ranskalaiset pelkästään käyvät töissä tai opiskelevat. Viikonloppuisin harrastetaan tai nähdään ystäviä, vaikka ohjelmassa on silloinkin paljon opiskelua.

Ruoka ratkaisee

Yhdessä asiassa Ranska pesee Ämmälän mielestä Suomen – nimittäin ruoassa.

Kouluruoka on huomattavasti parempi kuin Suomessa. Lounaaseen sisältyvät alkupalat, juusto tai jogurtti, pääruoka, jälkiruoka ja leipä.

– Ranskalainen ruoka voittaa ehdottomasti Suomen ruoan kaikkine leivonnaisineen. Suolaisetkin ruuat ovat todella hyviä, vaikka etanoita tai ostereita en ole vielä suostunut maistamaan.

Rotaryn vaihto-oppilaat asuvat kolmessa perheessä. Ranskalaiseen tapaan illallinen syödään perheen kanssa. Viikonloppuisin myös lounas katetaan koko perheelle.

– Perheiden vaihtaminen on haikeaa, mutta toisaalta saan nähdä paikallista elämää erilaisten ihmisten kautta. Toiveeni olikin kokea Ranska sellaisena kuin paikalliset sen kokevat.

Kohteliaisuus kunniaan kielimuurista huolimatta

Ranska oli Ämmälän ykköstoive vaihtokohteeksi myös kielitaidon kehittämisen kannalta. Ämmälä ehti opiskella ranskaa kolme vuotta ennen vaihtoon lähtöään.

Kieliopinnot ovat tulleet tarpeeseen. Englantia ranskalaiset eivät nimittäin puhu ollenkaan.

– Usein ei osata kertoa edes perusjuttuja kuten nimeä tai ikää, vaikka englantia kyllä opetetaan kouluissa, Ämmälä ihmettelee.

Kielimuuri on vaikeuttanut tutustumista uusiin ihmisiin. Paikallisilta on kuitenkin tullut kannustusta ranskan kielen käyttämiseen.

Vaikka ranskalaiset eivät ole vieraanvaraisin kansa, ovat he tarkkoja kohteliaisuussäännöistä. Esimerkiksi muita ihmisiä on tärkeä teititellä.

Ämmälä kaipaa suomalaisten rehellisyyttä ja asioista puhumista suoraan kiertelemättä.

– Ranskalaisten kohteliaisuustavat venyttävät asioiden selvittämistä sekä asioita usein kaunistellaan.

Vaikka liioiteltu kohteliaisuus tuntuukin turhalta, on Ämmälä oppinut myös arvostamaan sitä.

– Loppujen lopuksi ei ole vaikea pitää ovea vähän pidempään auki eikä kiitosta voi ylikuluttaa.