Skanneri kädessä kauppaan – Eparin toimitus testasi kaupan palvelun, jossa kuluttaja lukee tuotteiden viivakoodit ennen kassalle menoa

Kuluttajille tarjottavat tavat ostosten tekemiseen ja maksamiseen ovat laajentuneet nopeasti. Osa muutoksista pyrkii siirtämään työn tekemisen asiakaspalvelijalta asiakkaalle.

Kivijalkamarketeissa muutos näkyy lisääntyneinä itsepalvelukassoina, joita minäkin olen hiljattain oppinut käyttämään. Piippaan jo melko sujuvasti lounastunnin herkut jonoja välttääkseni.

Pientä jännitystä on silti aina ilmassa. Kun kone ilmoittaa maksusuorituksen onnistumisesta, tekisi mieli taputtaa itseä olkapäälle.

Suomessa on viime aikoina yleistynyt toisenlainenkin itsepalvelumalli. Siinä asiakas ottaa kauppaan mennessään käteensä skannerin ja lukee sillä valitsemansa tuotteen viivakoodin. Kassalle mennessä ostosten summa on jo selvillä, joten omatoiminen asiakas pääsee varsinkin itsepalvelukassaa käyttämällä nopeasti ulos myymälästä.

Yksinkertainen tunnistautuminen

Seinäjoella omatoimiskannaus on käytössä Prismassa. Olen nähnyt skannerit, mutta en ole uskaltanut kokeilla niitä. Pelkäsin palvelun käyttöön ottamisen vaativan unohtuneiden tilinnumeroiden ja salasanojen syöttämistä.

Epari on vuosien varrella testannut monenlaisia palveluja ja vekottimia, joten päätin rohkaistua kokeilemaan skannaamista ”viran puolesta”.

Skannerit odottavat asiakkaita telineessä myymälän portilla. Ohjeet kehottavat näyttämään S-korttia. Sirullisen kortin vilautuspaikka on merkitty hyvin. Minulla on karvalakkimalli enkä tiedä, minne siruton kortti pitäisi laittaa.

Ohjeistuksen mukaan magneettiraidallinen kortti vedetään digitaalisessa ohjenäytössä kiinni oleva lukijan läpi. Etsin paikkaa etenkin sirulliselle kortille tarkoitetun lukijan puolelta. Ei löydy.

Jos kyse ei olisi ollut testistä, olisin lopettanut leikin tähän, mutta nyt lähden kysymään apua neuvonnasta. Selviää, että tavallisille korteille tarkoitettu lukija on ohjenäytön toisella puolella.

En ollut löytää sitä vinkin jälkeenkään, sillä lukijaa on vaikea erottaa mustareunaisen näytön reunalta samanvärisestä taustasta. Ongelma johtunee testaajasta, sillä lukijan viereen on teipattu magneettijuovasta infoava tarra.

Kortinluvun jälkeen valintapaneeli vapauttaa käsiskannerin. Käyttöehtojen hyväksyminen sujuu sukkelasti.

Tervetuloa Virpi Kaarina! Olen huojentunut, että tunnistautuminen onnistui näin helposti.

Paina ja piippaa

Nappaan ostoskorin ja ryhdyn hommiin. Osoittelen kapulalla banaaninipun viivakoodia, mutta mitään ei tapahdu. Joudun kysymään apua myyjältä. Piippaus onnistuu, kun painetaan samaan aikaan kahvassa olevaa nappia. No niinpä tietysti. Nolottaa.

Piip, piip! Nyt alkoi Lyyti kirjoittaa. Otan kaksi kirsikkatomaattirasiaa, mutta testin takia vaihdan toisen luumutomaatteihin. Mietintätauon jälkeen hoksaan, että poistettava tuote on piipattava uudelleen. Nappaan vielä testausmielessä mukaan olutpullon, punalaputetun makaronilaatikon ja alekorissa olevat lautasliinat.

Kassalla ongelmia

Olen perehtynyt aiheeseen sen verran, että tiedän, että ostokset on tarkoitus maksaa itsepalvelukassalla. Mitä siellä? Ladonko tavarat jonnekin vai miten tästä edetään?

Kassalla päivystävä myyjä huomaa ahdinkoni ja tulee auttamaan. Selviää, että olisin joka tapauksessa joutunut kutsumaan myyjän paikalle, koska korissani on alkoholi- ja alennustuotteita.

Sen verran mutkikkaalta homma ensimmäisellä kerralla vaikutti, että en ole jälkeenpäin varma, miten tapahtumaketju täsmällisesti eteni. Muistelen laittaneeni skannerin telakkaan ja saaneeni koontikuitin, joka piipattiin itsepalvelukassan skannerilla. Kone näytti ostosten loppusumman.

Raha vaihtoi omistajaansa samalla tavalla kuin itsepalvelukassalla tavallisestikin. Se ihmetytti, että masiina pyytää tässäkin vaiheessa näyttämään S-etukorttia, vaikka sitä kysyttiin jo ennen skannerin saamista.

Kassalla saan myyjältä hyvän vinkin. Jos olisin laittanut ostokset hyllystä suoraan ostoskassiin tai vaikka kylmälaukkuun, niin niitä ei olisi enää kassalla tarvinnut siirrellä minnekään.

Tahdon palvelua

Lapsiperheiden ostosreissut saattavat sujua palvelun ansiosta ilman itkupotkuraivareita, jos muksut voivat keskittää energiansa tavaroiden skannaamiseen ja äiti latoa ostokset suoraan kauppakasiin. Menetelmä lienee mieluinen myös henkilökohtaista palvelua karttavalle ja tavallisesti kerralla vähemmän ostavalle nuoremmalle ikäryhmälle.

Käyttäisinkö itse omatoimiskannausta tulevaisuudessa?

Toisella kerralla tekninen puoli sujuisi ehkä jo ongelmitta, mutten usko omatoimiskannauksen nopeuttavan kaupassa käyntiäni merkittävästi. Käsiskannerin, ostoskorin, kauppalistan ja käsilaukun kanssa taiteilu vaatisi lisäkäsiä.

Lisäksi toivon palvelua ja annan mielelläni ammattilaisten hoitaa hommansa.