Tähän saakka komediatalona tunnettu Teatteri Hysteria tekee nyt ensimmäisen draamansa. Vaikka Yksi lensi yli käenpesän on usein dialogiltaan humoristinen ja leikittelevä, on pohjavire äärimmäisen vakava.
Menestyskirjana ja -elokuvana tunnetun tarinan kantava teema on valta ja sen väärinkäyttö. Satiirinen kuvaus puolustaa altavastaajia ja nauraa valtaapitäville.
Samalla osoitetaan systeemin julmuus ja kyvyttömyys ymmärtää, saatikka hoitaa elämää ja määritellä sitä, kuka on terve.
Pääroolissa nähdään Rami Mäkilaine, joka on elementissään McMurphynä. Itsevarma pikkurikollinen joutuu mielisairaalaan pakkotyötä vieroksuvan keplottelunsa ansiosta. Vain muutamaa tuntia myöhemmin hän häärää suljetun osaston ”kukkona tunkiolla”.
McMurphy karnevalisoi nopeasti mielisairaalan arjen. Hänen röyhkeä elämännälkänsä saa muut potilaat näkemään valoa ja iloa siellä, missä sitä ei vielä eilen ollut.
”Macin” kapinoiva luonne on saman tien törmäyskurssilla sairaalan ylihoitajan, Ratchedin (Juulia Soidinaho), kanssa. Seuraa haastamista ja mielien miekkailua, jossa systeemi lopulta voittaa, eikä sittenkään voita.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Luottoväkensä lisäksi Teatteri Hysteria marssittaa lavalle joukon uusia kykyjä. Vesa-Matti Tulisalo, Topi Anttila, Reijo Manninen, Aku Laine ja Jaakko Väisälä tekevät hienoa työtä erilaisina potilaina.
Heitä jokaista yhdistää inhimillinen tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Lopulta tarinan mielisairaala on vähän kuin yhteiskunta pienoiskoossa.
Potilaitaan paremmin ei mene sairaalan hoitajillakaan (Jenni Kohtala, Ville Kuuppelomäki), jotka ovat täysin rautarouva Ratchedin pihdeissä.
Psykedeelisiä sävyjä
Tuukka Haapamäen videokerronta on esityksessä tärkeässä osassa. Unenomaiset jaksot kertovat psykedeelisin sävyin valtakoneiston armottomasta jauhamisesta.
Unijaksojen myötä katsoja tutustuu vähitellen päällikkö Bromdeniin, kuuromykäksi luultuun intiaanipäällikköön.
Jussi Lampi tekee Bromdenina yhden parhaista rooleistaan. Lammen fyysinen olemus ääntä myöden on täydellinen jättimäisen intiaanipäällikön rooliin.
Kun katatoniseksi diagnosoitu Bromden ensi kerran avautuu, riemun läikähdys tuntuu viimeisessä penkkirivissä saakka.
Esityksen liikuttavimpiin hetkiin lukeutuu myös yli kaksimetrisen voimapesän lausahdus uudelle tulokkaalle: ”Mac, tee mut isoksi taas.”
Ihmisen pienentäminen, alistaminen ja pelolla johtaminen ovat asioita, joita vastaan jokaisen tulisi taistella joka päivä.
Näytelmä tarjoilee aseiksi teemoja kuten ystävyys, yhteisöllisyys ja yhteistyö. Päätös siitä, kenen joukoissa lopulta seisot ja miten itsesi kannat, kysyy sekä rohkeutta että sydäntä.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Esityksen pelkistetty lavastus korostaa mielisairaalan pysähtynyttä arkea ja systeemin korutonta ylivaltaa.
Karoliina Mäenpään säveltämä nimikappale, Yksi lensi yli käenpesän, lehahtaa ilmaan iloisesti yllättäen. Raikasta folkbiisiä olisi kuunnellut pidempäänkin.
Verraten pienestä budjetistaan huolimatta Teatteri Hysteria toteuttaa haastavan klassikkoteoksen tyylikkäästi. Soidinahon ohjaus kasvaa kohti kliimaksia ja jättää lopuksi voimaantuneen olon.
Kunniamaininta tekijöille siitä, että mielisairaalaan sijoittuva esitys on tuotu Törnävän Piirille, entiseen mielisairaalaan.
Tero Hautamäki
Yksi lensi yli käenpesän. Käsikirjoitus Dale Wasserman Ken Keseyn romaanin pohjalta. Ohjaus Juulia Soidinaho. Teatteri Hysterian ensi-ilta Törnävän Piirillä 12.4.
