Tiesitkö, että joulua on juhlittu jo ennen joulua? – Ikivanha juhla valaisee vuoden pimeintä aikaa ja on täynnä toivoa

Joulu on suomalaisille rakas juhla. Se pysäyttää kiireisimmänkin, herkistää mielen ja palauttaa lapsuuden muistot: sen hetken, kun isä kantoi kuusen sisään ja äiti kattoi pöytään kystä kyllä.

Lapsen mielessä joulumaa oli todellakin tunturi ja lunta, oikea satujen valtakunta. Joulun aika oli täynnä tarinoita ja tunnelmia. Salaisuuksia, tonttuja ja pukin odotusta.

Usko Korvatunturin herraan oli kova. Valkoparralta saattoi toivoa mitä tahansa, koska tiesi arvokkaimpienkin lelujen valmistuvan tonttujen pajassa eikä tuovan lovea perheen yhteiseen kassaan.

Jouluun liittyy valtava määrä perinteitä, joista vanhimmat ovat satojen vuosien ja uusimmat muutaman vuosikymmenen takaa. Ne ja omat tapamme ovat sulautuneet kokonaisuudeksi, jonka tunnistamme omaksi jouluksemme.

Joulua vietettiin jo ennen nykyistä joulua

Joulua vietetään nykyään Jeesuksen syntymän muistoksi. Joulunajan juhlaperinne on kuitenkin kaukaisempaa perua kuin kristinusko.

Suomessa jouluun liittyy piirteitä sadonkorjuujuhlasta eli kekristä, joka ajoittuu syksyn ja talven välimaastoon. Satokauden päättymiseen, vuoden pimeimpään aikaan ja pian alkavaan päivän pitenemiseen liittyviä menoja arvellaan olleen jo tuhansia vuosia sitten.

Joulu oli yltäkylläisyyden, ilon ja valon tärkeä jakso. Kristinuskon tullessa kirkollinen juhlapäivä oli helppo istuttaa jo olemassa olevaan juhla-aikaan. Jeesukseen syntymään yhdistettävä joulu on sekoitus pakanallisia ja kristillisiä perinteitä. Suomessa kristinuskoon liittyvän joulun vietto syrjäytti kekrin vasta 1900-luvun alussa.

Tontut oli syytä pitää tyytyväisenä

Tontut ja haltijat ovat kuuluneet suomalaisten arkeen jo kauan ennen joulupukkia ja hänen pieniä apureitaan.

Minna Heinonen Etelä-Pohjanmaan museosta on joulun alla perehdyttänyt lapsia tonttukulttuurin saloihin Liinamaan pihapiirissä Törnävällä. Tonttupolulla hiippalakkeja Heinosen johdolla on etsinyt lähes tuhat muksua.

– Ennen vanhaan tontut olivat tärkeä osa ihmisten elämää. Niiden olemassaoloa pidettiin tosiasiana. Kodissa, saunassa, tallissa ja esimerkiksi riihessä oli omat tonttunsa.

Tuolloin tonttuja pidettiin talojen ensimmäisinä asukkaina, jotka ovat antaneet tilaa ihmiselolle.

– Rakennuksia suojelevilla tontuilla oli paljon valtaa, joten heidät oli syytä pitää hyvällä tuulella. Siksi heille jätettiin ensimerkiksi jouluna yöksi ruokaa tuvan pöydälle, Heinonen tietää.

Ruoka on aina ollut tärkeä osa joulunviettoa. Kun sato oli laarissa, syötävää riitti kaikille. Syksyn peltotöiden päätyttyä oli hyvää aikaa mässäillä, saunoa ja levätä.

– Jouluun valmistauduttiin koko syksy. Tietyt asiat tehtiin joka vuosi samaan aikaan. Annan päivänä joulukuun puolivälissä paistettiin leipää. Leipä leivottiin yöllä. Ensimmäiselle leivälle tehtiin silmät ja ihmismäiset kasvot. Leipä syötiin jouluaattona. Rituaalin toivottiin tuovan onnea sadolle.

Löyly karkotti paholaiset

Sauna kuuluu oleellisena osana jouluun. Sen lämpenemisen odottaminen oli juhlan parasta aikaa: joulu oli jo valmistettu, mutta se ei ollut ihan vielä alkanut.

Joulusaunassa piti olla hissukseen, etteivät haltiat pahastuneet. Saunassa saatettiin heittää kovat löylyt paholaisen karkottamiseksi.

Heinonen kertoo, että paikallisista tavoista tiedetään ainakin se, että muun muassa Kurikan ja Ylistaron suunnalla miehillä oli tapana viettää jouluyö saunanlauteilla olkien päällä. Tämä juontaa juurensa siihen, että Jeesus syntyi olkien päälle.

Tavallisimmin olkia tuotiin tuvan lattialle. Niillä oli mukava kelliskellä täydellä vatsalla. Kun ilo oli ylimmillään, pahnat pöllysivät. Silloin ei ollut heinäallergoista tietoakaan.

Jouluna oli niin mukavaa, että ei ole ihme, että sitä vietettiin pitkään. Juhla-aika saattoi venyä jopa kolmen viikon mittaiseksi. Tavallisimmin noudatettiin vanhaa lakia, jonka mukaan joulurauha kesti 20 päivää. Se alkoi joulukuun 21. päivänä Tuomaksen nimipäivänä ja päättyi 13. tammikuuta Nuutinpäivään.

Tiesitkö tämän joulun perinteistä?

Joulukalenteri: Adventtikalenteri saapui Suomeen 1940-luvulla. Joulukuun ensimmäisestä päivästä jouluaattoon ulottuva kalenteri rytmittää erityisesti lasten joulun odotusta.

Kuusijuhla: Ennen kansakoulujen aikaa koulujen syyslukukausi loppui Lucian päivään 13. joulukuuta tienoilla. Kuusijuhlia alettiin viettää 1800-luvun puolivälissä. Lapset saivat lahjaksi nisuäijän ja punaisen omenan.

Joulukortti: Vanhin Suomessa lähetetty joulukortti tunnetaan vuodelta 1871. Vielä puoli vuosisataa sitten joulukortti saatettiin heittää salamyhkäisesti saajan kodin ovesta sisään. Viestin tuoja juoksi karkuun. Joskus kävi niin, että isäntäväki sai keppostelijat kiinni ja heitti heidän päälle tuhkat, jotka oli juuri tätä tarkoitusta varten jätetty eteiseen. Rangaistuksena saattoi olla myös lumipesu.

Joulukirkko: Jouluaamun hyvin aikainen joulukirkko kuuluu protestanttiseen perinteeseen. Kirkossa kuullaan jouluevankeliumi ja veisataan virsi 21 Enkeli taivaan. Ennen vanhaan luterilainen kirkko suhtautui joulukirkkoon ankarasti: Jos ei ollut kirkossa, sai vuosittaisilla kinkereillä julkiset nuhteet.

Joulusauna: Joulusaunassa puhdistetaan henki ja ruumis. Samalla rauhoitutaan joulun viettoon. Jouluna saunaan mennään poikkeuksellisesti aamupäivällä. Ennen vanhaan saunaan vietiin ruoka- ja juomalahjoja tontulle. Viimeisenä saunasta lähti isäntä, joka valmisteli saunan vainajia varten ja heitti heille löylyt.

Joulurauhan julistus: Suomen tunnetuin julistus tapahtuu Turun Vanhalla Suurtorilla jouluaattona kello 12. Joulurauha on voimassa 20 päivää. Perinne alkoi 1600-luvulla. Sen tarkoituksena on saada ihmiset kunnioittamaan juhlapyhiä asiallisella käytöksellä.

Joulurauha riistalle: Monet metsästysseurat toivovat, ettei jouluaattona ja joulupäivänä metsästetä. Asia juontanee ikivanhasta riistakulttuurista. Aatonaattona isäntäväki puolestaan laitettiin jahtiin häiritsemästä joulusiivoja. Vanhassa metsästyskirjallisuudessa tapaninpäivän jahdit mainitaan joulun syömisen vastapainona.

Joulukuusi: Kuusiperinne on lähtöisin 1500-luvun Saksasta. Suomessa joulukuusia alettiin hankkia 1800-luvulla. Alkuaikoina joulukuusi koristeltiin aidoin kynttilöin. Joissakin kodeissa käytettiin nauriskynttilöitä. Siinä koverretun nauriin sisälle kaadettiin sulatettua possun ihraa. Tulipaloriskin takia 1960-luvulla alettiin siirtyä sähkökynttilöihin. Kuusi koristeltiin paperiketjuin, olkikoristein, piparein sekä lippunauhoin. Kuusen latvaan on edelleen tapana ripustaa joko tähti tai enkeli.

Jouluruoka: Tukeva jouluateria liittyy maatalousvuoden kiertoon. Monille tehtäville oli ennen vanhaan nimikkopäivät. Yksi ohje kuuluu näin: ”Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan”. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia jouluruokia. Ohra vaihtui riisiin 1800-luvulla. Laatikkoruoat, luumukiisseli ja piparkakut omaksuttiin säätyläissaleista talonpoikaispöytiin 1800-luvulla ja 1900-luvulla. Joulukinkku syrjäytti kekripässin. Siasta käytettiin tarkasti kaikki osat. Sianpääsyltty oli yksi herkuista. 1940-luvulta alkaen kinkun haastajaksi tuli kalkkuna.

Ähky: Ruokaa on aina tehty jouluna riittävästi, useimmiten liikaa. Jos joku ruokalaji loppui pöydästä jouluna, se tiesi kansanperinteen mukaan talon köyhtymistä. Ennen vanhaan oli erityisen tärkeää jättää jouluruoat pöytään yön ajaksi. Tavalla kiitetään talossa elelevää tonttua, joka pääsi yöllä nauttimaan pöydän antimista.

Olki: Perinteikkäämpiä joulukoristeita ovat himmelit ja olkipukit, jotka tehtiin sadonkorjuun aikana. Pikkulinnuille laitettiin pihamaalle ohra- ja kauralyhteitä. Kansanperinteen mukaan tämä saa linnut jättämään tulevan kesän viljan rauhaan. Olkia tuotiin jouluna sisään lattiaa lämmittämään. Isäntä saattoi heittää niitä kattoon kurkihirren ja katon väliin. Jos kattoon jäi paljon olkia roikkumaan, satovuodesta tuli hyvä.

Tuomaanristi: 1800-luvulta periytyvät, puusta vuollut lasturistit saavat nimensä apostoli Tuomaasta, jonka päivää vietetään joulukuun 21. päivänä. Vanha sananparsi toteaa, että Tuomas tuo joulun tupaan. Tuomaanristin esikuvina ovat olleet kirkkojen takorautaiset ristit. Ristikoristeen uskotaan suojelevan kotia kaikelta pahalta joulun ajan.

Joulupukki: Joulupukki ei ollut 1930-luvulla Suomeen saapuessaan ystävällinen punanuttu, vaan saattoi olla tummiin pukeutunut äkäinen vanha mies, joka toi tuhmille lapsille piiskoja. Suomessa kulki ennen vanhaan nuuttipukki, jolla oli pukin sarvet, tuohinaamari ja nurinpäin käännetty nuttu. Joulupukki alkoi pukeutua punaisiin Amerikassa 1930-luvulla, jolloin juomajätti Coca Cola valjasti joulupukin mainoskampanjansa mannekiiniksi. Joululahjat olivat ennen vanhaan tarpeellisia. Lahjaksi saatiin usein suksia, luistimia, villasukkia ja vaatteita.

Aattoilta: Jouluaattona oli ennen vanhaan tapana valvoa olkipahnoilla niin myöhään kuin jaksettiin. Aattoiltana leikittiin myös seuraleikkejä. Taikojen tekeminen oli tärkeää. Niillä haluttiin parantaa viljasatoa ja karjaa sekä karkottaa rikkaruohoja ja syöpäläisiä.

Hautausmaakäynti: Tapa käydä hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukuhaudoille alkoi 1900-luvulla ja yleistyi talvisodan jälkeen, jolloin kynttilöitä vietiin erityisesti sankarihaudoille.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 22. joulukuuta 2022.