Tissit – tarinoita rinnoista. Käsikirjoitus Piia-Pauliina Mäntysaari, ohjaus Laura Kivimäki. Feminateatterin esitys 14.4.2024. Tulevat esitykset 19.4., 20.4., 26.4. ja 28.4.
Tissit, kikit. daisarit, utareet, ajokoiran korvat... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Hinkkivuoren kyläseuran naiset kaappasivat käsikirjoituksen Feminateatterilta, ja julistavat nyt tissisanomaa täysin rinnoin.
Alun infopläjäys kertoo, että nyt ollaan vakavan aiheen äärellä. Suomessa naisten yleisin syöpä on rintasyöpä ja yksi seitsemästä naisesta sairastuu siihen.
Yksi heistä on esityksen käsikirjoittanut Piia-Pauliina Mäntysaari, joka tuo oman näkemyksensä lisäksi esiin eri-ikäisten naisoletettujen ajatuksia omista rinnoistaan.
Hahmoja ja tarinoita esityksessä onkin laidasta laitaan, ja monologit tuovat esiin monenlaisia suhtautumistapoja rintoihin.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Teknobiitistä tasa-arvoon
Rintasyöpään on syytä suhtautua tosissaan, mutta pelkkään synkistelyyn Hinkkivuoren naiset eivät vaivu. Heiltä taittuvat niin tissisirkus, leivonta kuin cheerleadingkin.
Teknobiittiin yhdistetyn, monotonisen ohjeistuksen rintojen omatarkkailusta voisi antaa hyvinvointialueen käyttöön. Rintojen itsetutkiminen lähtisi Etelä-Pohjanmaalla välittömään nousuun.
Esitys kuljettaa katsojaa rintojen kehittymisestä teinivuosina äitiyteen ja imetykseen, sekä yhteiskunnan suhtautumisen muutoksiin renessanssin ajasta nykypäivään.
Tasa-arvokysymys loistaa olemassaolollaan. Miesten ja naisten rinnat ovat molemmat olleet aikanaan tabu, mutta vain miehet ovat onnistuneet kapinoimaan rintansa siveellisiksi. Naisten nännit eivät edelleenkään kelpaa Instagramiin, toisin kuin miesten.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Naisena olemisen haaste
Tissit tasapainottelee onnistuneesti vakavuuden ja huumorin välillä.
Rintojen hautuumaalla Miia Pyykön käsinkosketeltava luopumisen tuska rinnastaan herkistää kyyneliin, ja seuraavassa hetkessä mielikuva poistetun rinnan omasta röntgenajasta herisyttää nauruun.
Muunsukupuolisen Myrsky Palikka-Ahon raivoisa räntti rinnoilleen pysäyttää ajattelemaan, miten rintojen olemassaolo voi aiheuttaa kantajalleen myös itseinhoa ja vahvistaa väärässä kehossa olemisen kokemusta.
Rintojen kanssa eläminen tuntuu välillä olevan samanlaista kuin sirkus Tituliinoksessa – hallittua kaaosta, jossa ristiriitaiset äänet muuttavat suhtautumista omaan rintamukseen jatkuvasti.
Viime vuoden hittielokuva Barbien tapaan Tissit nostaa esiin naisoletettuna elämisen haasteita. Pitäisi olla kaikkea sopivasti, ei liikaa tai liian vähän.
Kuten esityksessä todetaan, kaikenlaisilla kehoilla on oikeus olla näkyvillä. Tärkeintä on miettiä, mitä rintamme merkitsevät meille itsellemme.
Heidi Piisalo
