Lapua 1976 -elokuvan ohjaaja Toni Kurkimäki on huojentunut mies. Tosin hän ei vielä täysin tajua, että elokuva on vihdoin valmis ja alkaa elää omaa elämäänsä.
– Ehkä kuukauden päästä havahtuu siihen, ettei enää tarvitsekaan miettiä tämän hankkeen edistämistä joka päivä, Kurkimäki naurahtaa.
Päiviä elokuvan kanssa on todella kulunut. Kaikki alkoi, kun lapualaissyntyinen Kurkimäki ajeli 12 vuotta sitten Seinäjoelta Lapualle sukuloimaan. Tie vei tuomiokirkon ja Paukun ohi. Hän alkoi miettiä, kuinka jonkun pitäisi tehdä elokuva onnettomuudesta ja erityisesti niistä tavallisista ihmisistä, jotka tuolloin elivät omaa arkeaan.
– Aloin pyöritellä tarinaa mielessäni. Myös oma isäni oli Paukulla töissä. Kotona ei koskaan puhuttu räjähdyksestä. Kerroin isälle elokuvasuunnitelmistani ja aloin tentata häntä. Vähitellen hän alkoi jutella ja puhuimme tuntikaupalla. Uskon, että isällekin teki hyvää avautua tragediasta ja purkaa ajatuksiaan, Kurkimäki muistelee.
– Huomasin tuntevani monta avainhenkilöä, esimerkiksi tehtaan silloisen palopäällikön ja Lapuan kauppalan palotarkastajan, kummatkin omasta lapsuudestani. Se, että oltiin valmiiksi tuttuja, auttoi käsikirjoituksen viemisessä eteenpäin. Kuulin heiltä juttuja, joista ei ollut juurikaan puhuttu.
Räjähdys tehtiin tietokoneella
Elokuvassa Paukun räjähdys on toteutettu tietokoneella. Varsinaiseksi urakaksi osoittautui sen jälkeisten raunioiden rakentaminen ja niissä kuvaaminen.
Isolle kohtaukselle löydettiin lopulta sopiva paikka Lapuan Tiistenjoen NS:n hiekkakentältä, jonne kärrättiin 150 tonnia rakennusjätettä tuhoalueen lavastamiseksi.
– Lopputulos oli onnistunut. Asiantuntijoina toimineet palomiesavustajat, jotka olivat tuhopaikalla jo vuonna 1976, olivat sitä mieltä, että paikka alkoi näyttää aavemaisen tutulta.
Kurkimäelle oli tärkeää, ettei elokuva keskity pelkästään lohduttomiin tunnelmiin.
– Tällainen elokuva ei voi olla pelkkää katastrofia. Oli saatava esiin elämän jatkuminen ja ihmisten rohkeus. Elokuvassa on toiveikas loppunuotti.
Hän odottaa Lapua 1976:n löytävän suuret ikäluokat ympäri Suomen.
– Kun sana alkaa levitä, uskon, että väki lähtee elokuviin. Tapaus tiedetään niin laajalti.
Viikko sitten Biorexissä oli elokuvan kutsuvierasnäytäntö. Lopputekstien aikana yleisö antoi aplodit seisaaltaan.
– Se tuntui hyvältä. Henkilökohtaisesti tärkeimmän kommentin antoi Lapualla asuva tätini, joka menetti onnettomuudessa aviomiehensä. Täti sanoi: ”Hyvä kun tämä elokuva on tehty, että lapsenikin voivat tämän nähdä.”
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Toni Kurkimäki on saanut oppinsa elokuvaohjaajaksi paljolti käytännön kautta. Vuonna 2006 hän valmistui Seamkin kulttuuripuolelta mediatuotannon linjalta. Sittemmin hän on myös opettanut samaisella linjalla.
Jo opiskelijana Kurkimäki teki lyhytfilmejä, mainoksia ja musiikkivideoita. Yleensä kumppanina oli Pekka Pohjoispää, joka on toiminut Lapua-elokuvan tuottajana.
– Pekan kanssa tätä on pidetty hengissä silloinkin, kun kukaan muu ei ole elokuvaan uskonut.
Epäilijöitä on vuosien varrella riittänyt. Jopa vähän yllättävänä voi pitää sitä, että Lapua 1976 ei missään vaiheessa saanut Suomen elokuvasäätiöltä kehittämis-, käsikirjoitus- tai tuotantotukea. Vasta kun elokuva saatiin valmiiksi oman ja yhteistyökumppanien rahoituksen sekä muutamien apurahojen turvin, elokuvasäätiö myönsi levitysyhtiölle tukea levitykseen ja markkinointiin.
– Se oli tärkeä tuki, mutta elokuva olisi mielestäni ansainnut apua jo tekovaiheessa. Oli todella lähellä, ettei elokuva jäänyt tekemättä.
Elokuvan toinen tuottaja, Mikko Jokipii, on kuvaillut Lapua 1976 -elokuvaa Toni Kurkimäen elämäntyöksi. Koetko itse näin?
– Kyllä tämä varmasti se elämäntyö on. Tässä vaiheessa on vaikea kuvitella tekeväni enää koskaan yhtä henkilökohtaista ja tärkeää tuotantoa. Tähän liittyy niin monta läheistä ihmistä ja kohtaloa, että minulle tämä on paljon muutakin kuin vain työ, Kurkimäki selvittää.
– Annoin tälle kaikkeni. Eipähän jää seliteltävää.
