Hentusten olohuoneessa tunnelma on seesteinen. Keskustelun lomainen hiljainen hetki katkeaa, kun makuuhuoneesta kuuluu huudahdus. Perheen pojat pelaavat keskenään.
– Tällaista täällä on, ihan tavallista arkea, Teija Hentunen naurahtaa.
Hentunen on nyt toista vuotta vaihtariäitinä. Innostus isäntäperheeksi ryhtymiseen tuli omasta perheestä ja lähipiiristä.
– Nuorin poikamme halusi vaihtoon, mutta hänen toivomiinsa kohteisiin lähteminen olisi ollut todella kallista. Ystävillämme on ollut vaihtareita aiemmin, ja olimme kuulleet kokemuksia isäntäperheenä olemisesta. Vanhimman pojan muuttaessa pois meillä jäi yksi huone tyhjäksi, joten ajattelimme, että miksemme lähtisi mukaan.
Hentuset päätyivät viime vuonna ottamaan ensimmäisen vaihto-oppilaansa, argentiinalaisen Santiagon. Tänä vuonna perheen luona on asunut Indonesiasta kotoisin oleva Elmo Siagian.
– Olemme tykänneet isäntäperheenä olosta hirveästi. Eihän me muuten olisi lähdetty tähän uudestaan, Hentunen toteaa.
Dynamikka muotoutuu
Teija ja Tommi Hentunen ovat olleet 12 vuotta yhdessä. Molemmilla on edellisestä suhteesta kaksi poikaa, mikä madalsi kynnystä vaihtarin ottamiseen.
– Vaihto-oppilaan takia perhedynamiikkaan tulee aina muutos. Uskon, että meillä uusperhekuvio on helpottanut tätä. Talossa on muutenkin ollut paljon porukkaa, ja lasten kaverit ovat aina olleet meille tervetulleita, Teija Hentunen kertoo.
Isäntäperheen tärkeimmäksi tehtäväksi Hentunen nimeää tavallisen arjen ja koulunkäynnin mahdollistamisen.
– Haluamme näyttää vaihtareille suomalaista kulttuuria ja mahdollistaa sellaisia asioita, joita he eivät saa kokea kotimaassaan.
Uusia näkökulmia
Parasta isäntäperheenä olemisessa on Hentusen mukaan kotona kansainvälistyminen.
– Olen tullut entistä suvaitsevaisemmaksi ja oppinut sietämään erilaisia tapoja. Oma ymmärrys on lisääntynyt, kun saman pöydän ääressä on istunut ympäri maailmaa tulleita nuoria täysin eri kulttuureista.
Alussa on Hentusen mukaan jännittävää nähdä, miten suomalainen ruoka maistuu vaihtarille.
– Vastavuoroisesti olemme päässeet maistamaan heidän kotimaidensa ruokia. Elmo esimerkiksi osaa friteerata mitä tahansa. Erityistä herkkua on ollut friteerattu banaani suklaan ja cheddarjuuston kanssa.
Hentunen kertoo, että toiseen kulttuurin tutustuminen on tarjonnut uusia näkökulmia itselle tavalliselta tuntuviin asioihin.
– Edellinen vaihtarimme Santiago ihmetteli metsässä leikkiviä lapsia. Luulimme, ettei hän ole nähnyt lasten leikkivän metsässä, mutta hän ihmettelikin lasten olemista keskenään ilman aikuisia. Tällaiset huomiot opettavat arvostamaan suomalaista elämää ja turvallisuutta, Hentunen avaa.
Luottamus palkitsee
Vaihtarivuoden alun ensimmäiset viikot ovat Hentusen mukaan haastavimpia. Silloin etsitään rutiineja ja opetellaan käytännön asioita, kuten kouluun kulkemista.
– Helppoa se ei aina ole, muttei ole omienkaan lasten kanssa. Ja vaihtarithan ovat meille kuin omia lapsia.
Tärkeintä eri kulttuurista tulevan nuoren kanssa on Hentusen mukaan avoimuus, kärsivällisyys ja kommunikointi.
– Toisen tapojen ymmärtäminen ja sujuvan arjen muodostaminen vaatii kärsivällisyyttä. Eri kulttuureissa esimerkiksi ei:n sanominen tarkoittaa eri asioita. Elmolta kysyinkin heti, saako hän kotimaassaan ylipäätään kieltäytyä asioista.
Parhaita ovat Hentusen mukaan ne hetket, joista näkee, että nuoren luottamus on saavutettu.
– Sen tietää siitä, kun he uskaltavat sanoa vastaan ja käyttäytyä niin kuin muutkin perheessä. Tuntuu upealta, kun nuoret avautuvat tekemistään virheistä ja uskaltavat jakaa henkilökohtaisiakin asioita.
Suomessa ei myöhästellä tai moikata puolituttuja
Hentusten perheen vaihto-oppilas Elmo Siagian, 18, on kotoisin Indonesiasta. Vieraaseen maahan saapuminen oli nuorelle shokki.
– Oli haastavaa, kun en tiennyt miten asiat ja erilaiset palvelut, kuten julkinen liikenne, toimivat Suomessa. Isoin järkytys oli varmaankin kylmä ja pimeä talvi, joka aiheutti masennuksen tunteita.
Haasteita Siagianille ovat aiheuttaneet erityisesti sosiaaliset tilanteet.
– Menin ystäväni kanssa eräisiin juhliin myöhässä. Teija kertoi jälkeenpäin, että Suomessa ollaan ajallaan ja myöhästyminen on todella epäkohteliasta.
Myös tervehtimiskulttuuri on yllättänyt nuoren.
– Olen saattanut jutella jonkun kanssa monta kertaa aiemmin, ja silti koulun käytävällä vastaan tullessa hän ei moikkaa. Kotimaassani kaikkia tervehditään, ja vastaava käytös tarkoittaisi, että kyseisen henkilön kanssa on ongelmia, Siagian avaa.
Unohtunut puhelin löytyi
Parasta Suomessa on Siagianin mielestä turvallisuus ja muista välittäminen.
– Jos jonnekin unohtaa jotain, on se seuraavalla kerralla yhä paikallaan. Kerran puhelimeni jäi bussiin, ja toiseen bussiin hypätessäni kerroin mitä oli tapahtunut. Kuskit soittelivat keskenään, ja sain puhelimeni hetkessä takaisin.
Siagian on viihtynyt hyvin Hentusten perheessä.
– Meillä on host-vanhempieni kanssa hyvä suhde ja kommunikaatio toimii. He ovat opettaneet minut puhumaan suomea. Olen saanut myös kokea, millaista on elää isossa perheessä, sillä kotona olen asunut vain sisarusteni kanssa.
